Ihana, ihana neuvolalääkäri

Rv 29 + 1.

J tokaisi että ”toi paita saa sun pään näyttämään pieneltä” eli ilmeisesti vaakaraita suurentaa entisestään muhkeita muotoja. 😀

Täällä mennään jo kolmannellakymmenennellä raskausviikolla. (Miten hitossa noita numeroita pitäis osata taivuttaa?!  Sai taas hävetä itseään, kun soitin joku aika sitten neuvolaan ja aloin selittää että ”joo soittelen tällasta asiaa ja siis oon nyt kahdennellakymmenennelläseitsemännennellä.. eiku.. no siis kakskytseittemän raskausviikolla”. Ihana suomen kieli!)

Tänään oli kauan pelätty neuvolalääkärin tutkimus kera lääketieteen kandien. Taas kerran sai kuulla J:ltä sen ärsyttävän ”mitä mä sanoin, sä aina murehdit turhaan” -fraasin, kun kaikki menikin yli odotusten. Ainut marmattamisen aihe on se, että siellä ollaan AINA myöhässä, tänään ennätykselliset puoli tuntia ja oltiin sentään aamun ensimmäiset asiakkaat! Yksi harjoittelijoistakin tuli vasta 20 minuuttia meidän jälkeen pelipaikalle, vissiin vähän jäänyt akateeminen vartti päälle.

Mutta siis, lääkäritäti oli ihana ja meidän kanssa jutellut harjoittelijakin tosi luonteva, yllättävää kyllä ei yhtään häirinnyt höpöttää suunnilleen samanikäiselle pojalle miehelle raskausvaivojaan. Sisätutkimuskin meni yhdessä hujauksessa, kun lääkäri selitti kaikki tekemisensä ja havaintonsa suoraan mulle, ei pelkästään harjoittelijoille tai seinille. Koko ajan oli tosi rauhallinen ja jotenkin turvallinen olo, ihanaa jos synnytyssairaalassakin henkilökunta on tollasta! Kaikki oli hyvin eikä löytynyt mitään merkkejä ennenaikaisen synnytyksen vaarasta. Vauvan tarjontaakin tutkailtiin, mutta siellä se molski menemään lääkärin käsiä karkuun. Mietinkin, että ei kai se nyt ihan vielä tässä vaiheessa yhteen asentoon jää, kun kuitenkin on tilaa liikkua.

Painoa on tullut nyt lisää n. 8 kiloa ja hemoglobiini oli tippunut 120:een, edelleen siis hyvä, mutta mulle matala kun normaalisti huitelee 140:ssä. Voisi kuulemma ruveta syömään rautatabletteja niin ettei laskisi tuosta enää paljoa alemmas. Että sellaista! Nyt meen tekemään pitsaa ja katsomaan The Voice of Finlandia.

PS. Pikkuveli laittoi armeijasta viestiä, että ne oli tänään kokeillu kyynelkaasua, oli kuulemma elämänsä kivuliaimmat 15 minuuttia. Ihanaa että miestenkin pitää kokea tollasia elämän päättömiä kipuja, muahahahaa. Vähän vaan oon vahingoniloinen!