Kaksi viikkoa äitinä

Ollaan oltu kotona nyt pari viikkoa ja omat fiilikset alkaa jo tasaantua. Enää en koko ajan jännitä että koska se taas itkee ja tiedän, että pikku-Pertsa rauhoittuu ja nukahtaa aina lopulta syliin vaikka siihen välillä menisi tunti tai parikin. Välillä on hermot kireellä ja tärykalvot kovilla, mutta onneks oon saanut ite öisin nukuttua vähintään viisi tuntia ja yleensä nukutaan yhdessä tunnin päiväunet, niin kärsivällisyys itkuisenkin vauvan kanssa riittää hyvin. Eikä meillä tietenkään koko ajan itketä, nyt jo Pertsa jaksaa toisina päivinä seurustella tyytyväisenä melkein tunnin kerrallaan! Ensimmäistä kunnon hymyä vielä odotellaan, nyt tyyppi virnistelee lähinnä jos vatsassa vääntää. Aikamoinen syliapina tuo on, mutta se tietysti sallitaan, koska onhan ikää vasta 16 päivää.

Ensimmäinen pitkä automatkakin on tehty, kun käytiin viime viikolla Pohjanmaalla mummulassa. Ainakin vielä Pertsa oli oikein hyvä matkaseuralainen, nukkui koko kolmetuntisen ja heräsi vain kerran syömään. 🙂

PS. Ootteko nähnyt sitä mainosta siitä uuden ajan telkkarista, joka toimii ääni- ja käsikomennoilla? Oon miettinyt että mitähän järkeä sellasessakin on, mutta nyt yhtäkkiä ymmärrän sen tarpeellisuuden! Sehän on ku tehty imettävälle äidille, jolla jää kaukosäädin aina sohvan väärään päähän. Siinäpä sitten tuijotellaan ostos-tv:tä kun toinen nautiskelee puoli tuntia maitoa. 😀