Kipu

Paluu yliopistoelämään, kandiahdistusta ja vadelmasorbettia. 

Tänään luin kahden kandiryhmäläiseni tekstejä, jotka molemmat käsittelevät traumatisoitumista. Mielenkiintoisin juttu oli se, että erityisesti kivun kokemisen on havaittu olevan yhteydessä traumatisoitumiseen. Jenkkisotilaita tutkittaessa on huomattu, että ehkä jopa haavoittumisen vakavuuttakin enemmän traumatisoitumiseen vaikuttaa kivun kokeminen. Ne sotilaat, jotka saivat nopeammin morfiinia haavoittumisen jälkeen, olivat pienemmässä vaarassa sairastua posttraumaattiseen stressihäiriöön. 

Eli kärjistettynä: vaikka jalka olisi räjähtänyt irti, niin jos kipua lievitetään heti ja mahdollisimman tehokkaasti, et välttämättä saa elinikäisiä traumoja tapahtumasta. 

Aloin tietysti heti miettiä asiaa myös synnytysten kannalta. Onkohan siinä kipu se suurin traumoja aiheuttava tekijä? Siis varsinkin sellaisilla ihmisillä, jotka ovat kivulle herkkiä. Ja miksi toiset pystyvät synnyttämään luomuna pelkän sisun voimalla ilman sen suurempia traumoja? Olisi supermielenkiintoista tehdä gradua siitä, mitkä tekijät aiheuttavat synnytyspelkoa. Pitääpä laittaa muistiin, jos enää kolmen vuoden päästä sellaiset asiat yhtään kiinnostaa. 😀