Koulu ja kung fu panda

Ajatuksena oli käyttää viimeinen lomaviikko kandin tekemiseen ja tenttiin lukemiseen. Olenko käyttänyt? Enpä tietenkään. Jaksan etsiä kandiartikkeleita puolisen tuntia ja sen jälkeen eksyn raskausblogien ja nettikauppojen loputtomaan maailmaan. Nyt kun on vielä  sukupuoliarvauskin plakkarissa niin mikään ei enää pidättele tätä materialistimammaa.. 😀

Miten ikinä pystyn keskittymään opiskeluihin vielä ens kevään? Miksei koko raskausajaksi vois saada sellaista haaveilulomaa? Kerran jouduin odottelemaan J:tä autossa yli tunnin ja kulutin koko ajan suvereenisti tekemällä päänsisäisiä suunnitelmia tulevista ristiäisistä. Kertaakaan en edes vilkaissut kelloa tai facebookannut.

Kaiken kukkuraksi meillä alkaa kauan odotettu (ja pelätty) klinikkakurssi, eli saamme pienryhmissä ensimmäiset ihkaoikeat asiakkaat, joiden kanssa olisi tarkoitus tehdä töitä huhtikuulle asti. Ensin ajattelin jättää kurssin äitiysloman jälkeiselle ajalle, mutta se venyttäisi opintoja melkein vuodella. Kävin juttelemassa vastuuopettajan kanssa tilanteestani (viimeinen seminaari ja raporttien palautus toukokuun ekoina päivinä, meikäläisellä laskettu aika 16.5.) ja hän totesi iloisesti että ”tuut vaan sinne kurssille ja meet sit ihan omien olojen mukaan. Ja hei, on meillä ennenkin ollut vauvoja mukana luennoilla jos sä satutkin synnyttämään tosi aikaisessa!” Öö, kiva? 😀

Kai se on nyt vaan opeteltava, että en enää tuu olemaan vaan yksi itsenäinen minä, vaan tästä lähtien on aina se pikkutyyppi mielessä. Vaikka kuinka opiskelis unelma-alaa tai ois maailman parhaassa työpaikassa, niin mikään ei voita lapsen kanssa vietettyä aikaa. Silti ne hommat on jotenkin hoidettava.

PS. Parin päivän hiljaiselon jälkeen tänään on ollut ihan mahdottomat potkuharjoitukset mahassa. Aamulla käänsin kylkeä ja yhtäkkiä alkoi ennenkokematon tikkaus, joka kesti melkein viisi minuuttia. Kasvatan sisälläni kung fu pandaa. 😀