Kovaa hommaa

Raskaana oleminen nimittäin. Ei koko ajan, mutta ärsyttävintä tässä on se, että ikinä ei voi ennustaa etukäteen onko huomenna superenerginen olo, ihan normaali olo, väsynyt ja kiukkuinen olo vai kaikkien näiden yhdistelmä.

Tänäkin aamuna heräsin täynnä puhtia, söin puuroa, luin lehtiä, pakkasin salikamppeet, odottelin innolla pääseväni yliopistolle hoitamaan hommat pois alta, sitten Elixiaan tekemään pitkästä aikaa kunnon ylävartalotreenin ja sen jälkeen saunomaan. Haaveilin myös Stockan Herkusta ja ajattelin ehkä kiertää vähän vaatekauppoja.

Lähdin kotoa energiaa puhkuen ja kävin matkalla opiskelijaruokalassa syömässä hyvää ruokaa. Kesken ruokailun iski yllättäen vähän huono olo ja mahaan sattui. Kävelymatkalla silmät meinasivat lupsua kiinni ja aloin jo haaveilla päiväunista. Yliopistolla harjoiteltiin tosi mielenkiintoista testiä, mutta mua väsytti niin paljon, etten jaksanut oikein puhua mitään. Istua vaan ja möllöttää.

Nyt peruin jo suunnitelmat lähteä keskustaan (2 kilometriä kävelyä, huhhuh mikä vaellus!) ja päätin jäädä yliopistolle steppiin. Sen verran on nyt pakko jaksaa nyt kun oon jo raahannut salikassia koko päivän mukanani, sen jälkeen saan luvan mennä suoraan kotiin päiväunille.

Alkaisin epäillä alhaista hemoglobiinia, mutta kun oon lähes varma, että huomenna on taas ihan normaali päivä ja virkeä olo. No mut ehkä on ihan odotettavissakin, että omat energiavarastot välillä hupenee, kun mun sisällä kuitenkin kasvaa nyt munakoison kokoinen mötikkä aika hurjaa viikkovauhtia.

//Edit: Hahaa! Ehkä tää olikin vaan universumin tapa pitää mut poissa kaupungilta, tänään on meinaan pikkulaskiainen ja keskusta on tupaten täynnä onnellisia nousuhumalaisia opiskelijoita. Vaikka tiiän, että mun elämässä on nyt paljon arvokkaampaakin sisältöä ja että ei baarikierros oo ainut tapa pitää hauskaa ja blaablaa niin silti oisin itseni tuntien kehittänyt kuitenkin kriisinpoikasen siitä, miten en enää ikinä pääse nauttimaan täysin rinnoin opiskelijatapahtumista ja päiväkänneistä vaan oon vääjäämättä ajautumassa kohti keski-ikäisille ominaisempaa elämäntyyliä. No, tuli se kriisi näköjään joka tapauksessa.