Kyllä maalla on mukavaa

Meidän perhe on ollut viimeisen viikon viettämässä isyyslomaa mummulassa. Ollaan saatu nukkua pitkään, pusutella, viettää omaa aikaa (mulla kirjat, J:llä traktorihommat) kun Pertsalle riittää hoitajia. Pertsastakin on tässä viime viikon aikana muuttunut entistä rauhallisemmaksi: rintaraivarit ovat jääneet lähes kokonaan pois ja päiväunillekin nukahdetaan jo melko usein ilman huutoa. Eikä tarvitse koko ajan sylissä hyssytellä, riittää että makaa sängyssä vierekkäin ja hyräilee. Ihan eri meininki kuin pari kuukautta sitten, jolloin oltiin täällä ekaa kertaa ja olin korviani myöten ahdistunut. Äitiys on sittenkin aika kivaa!

Ainoa paikka jossa saa vielä syödä marjoja suoraan puskasta.

Kaikki omat sukulaisena ovat muuttaneet viime vuosina omakotitaloista kerrostaloihin.

Kokeilin tehdä tarte tatinia, joka epäonnistui surkeasti.

Mutta tässä on onneksi pitkä syksy aikaa harjoitella!

Lehmiä täällä on sata päätä.

Pertsa ja Pepi ovat melkein synttärikaimoja, heillä on vain kuukausi ikäeroa.