Lapsen saaminen = elämäni on ohi

..ainakin jos on jenkkileffoihin uskominen.

En jaksanu lukea tenttiin niin päätin katsoa What to expect when you’re expecting -leffan. Ajattelin että se vois olla ihan hupaisa ja tarjota jotain samaistumisen kohteita, mutta voi miten väärässä olinkaan! Oikeastaan koko leffassa ei edes keskitytä naisiin, raskauksiin ja vauvoihin vaan riitelyyn, toisten odottavien äitien kadehtimiseen ja kummallisiin isi-tyyppeihin.

Leffassa on siis isä-kerho, jossa ukot käppäilevät miljoonan mukulan kanssa puistossa tunnin ajan kerran viikossa, ja se on ainut aika kun saa olla rauhassa ja oma itsensä. Muuten kaikki vapaus ja onni on riistetty elämästä lasten myötä, tulevia yliopistokuluja itketään yksin autossa ja vaimo on valinnut vauvalle niin tyhmän nimenkin, että sitä pitää sen tunnin ajan kutsua toisella nimellä (ja muut isit ymmärtää). No joo, ihan ok jos elokuva todella kertoisi miesten onnettomista elämänkohtaloista, mutta jenkkityyliin kaikki pitää yhtäkkiä kääntää ihan päälaelleen: muiden isien puheista säikähtänyt dad-to-be tulee avautumaan siitä, miten ei ehkä sittenkään halua lasta kaiken kuulemansa jälkeen (en haluais minäkään), niin johan alkaa Chris Rock hullunkiilto silmissä selittää että hei duuude, sä et tajuu yhtään mitään, täähän on meijän elämän parasta aikaa. Aha.

Okeiokei, tyhmää odottaa liikoja näin väkisintehdyltä elokuvalta, mut kuvittelin että se olis edes sellanen perushöpsö ja söpö chick lit eikä mikään masentava ”näin elämäsi on ohi kun saat lapsia” -opetusvideo. Paljastettakoon tässä vaiheessa, että leffan katsominen on vasta puolivälissä.. varmasti kaikki tulee olemaan ihanaa hattaraa kunhan ne saa ne vauvat syliinsä.

Silti tulee sellainen tunne, että amerikkalaisesta näkökulmasta raskaus on pakollinen paha ja ne lapsetkin on hankittava jotta olisi kunnon all american family, vaikka siinä vaiheessa aikuiselta riistetään ihana vapaus ja juhlistakin pitää lähteä joukkoryntäyksellä puoli kymmeneltä koska ”lastenvahhdit on vain siihen asti ja muuten ne alkaa varastaa tavaraa!”

Patoutumani tätä asiaa kohtaan juontuvat au pair -ajoistani jenkkilässä, anteeksi avautuminen. :D Varmasti sieltäkin löytyy paljon ihan tervejärkisiä vanhempia ja aina ei tarvitse uskoa kaikkea mitä teeveessä sanotaan.. Tai mistäpä sitä tietää: ehkä J:kin huomaa vuoden päästä olevansa vauvan ja avovaimon loukussa ja alkaa viettää epäilyttävän pitkiä aikoja vaunukävelyillä.

Olisikohan jollain vinkkejä oikeasti hyvistä tai söpöistä raskauteen/vauva-aikaan liittyvistä elokuvista?