Loma

Loma anoppilassa on nykyään lomista paras (kolme vuotta sitten oli vähän eri ääni kellossa). Kahden pienen lapsen kanssa sitä vaan kummasti alkaa arvostaa asioita, jotka ennen ovat tuntuneet lähinnä ällöttävän tylsiltä: rauhalliset koti-illat, tarkat ruoka-ajat ja jonkun muun päättämä ruoka (voin kertoa, että enää en edes harmistu siitä, että joka aterialla on perunaa), iänikuiset peltohommat ja oman tekemisen puute.

Nyt vaan nautin täysillä siitä, että apukäsiä täällä on parhaimmillaan 12. Tylsä maalaiskunta on muutenkin paras paikka rentoutumiseen: ei tarvii hötkyillä, kun ei oo mitään mitä tehdä tai mihin lähteä. Ehtii lukea ihan rauhassa kirjoja ja lenkilläkin kuulee musiikin ja omat ajatukset paljon paremmin kuin kaupungin liikenteessä.

Ehkä, EHKÄ, musta vielä tulevaisuudessa tulee ihan kelpo maalainen.