Mitä psykanopiskelijat oikeasti tekee? Part I: tilastomatikka

Pääsykokeet lähestyy ja yhtä ystävääni siteeraten: ”Mun lempivuodenaika on pääsykoeaika!” Itse en tietenkään mihinkään ole hakemassa nyt, kun oma unelma-ala häämöttää jo 50 opintopisteen, yhden gradun ja yhden työharjoittelun päässä. Sen sijaan seuraan ja jännään vierestä, kun serkkuni pänttää VAKAVA-aineistoa. Onneksi omat kiireet estävät liiallisen hösäämisen, muuten olisin innoissani pistänyt pystyyn jonkun kotokutoisen valmennuskurssin ja serkkuni olisi luultavasti ärsyyntynyt kuoliaaksi..

Nojoo. Mutta tiedän myös, että lukijoissa on ainakin muutama, jotka ovat muuten vaan kiinnostuneita psykasta tai hakemassa opiskelemaan sitä. Siispä ajattelinkin kirjoittaa muutamia juttuja siitä, millaista se psykologian opiskelu oikeasti on! Ainakin Turun yliopistossa siis, tiedän sen verran että esimerkiksi Jyväskylässä on paikoittain aika erilaiset painotukset opetuksessa.

Eli: pääsykokeet lähestyy, aloitetaan siitä eniten harmaita hiuksia aiheuttavasta osa-alueesta, eli tilastomatikasta. Mihin sitä muka tarvitaan?

Muistan itse tuskailleeni  molemmilla hakukerroilla Lauri Nummenmaan tilastokirjan kanssa montamonta kuukautta. En voinut käsittää mihin psykologi voisi ikinä tarvita matematiikkaa, ja valmennuskurssilla päädyttiinkin yhteisymmärrykseen siitä, että ”niillä täytyy vaan olla joku juttu millä ne erottelee hakijoita, ei tilastomatikkaa sit enää tarvii kun pääsee sisälle.” (aika outoa muuten, etteivät valmennuskurssin opettajatkaan osanneet kertoa asian todellista laitaa)

..mikä siis on se, että voi kyllä, tilastomatikkaa todellakin tarvitaan, ja ne pääsykokeisiin opetellut t-testit ja p-arvon yksinkertainen selitys ovat vasta jäävuoren huippu. Koska psykologia ei pohjaudu enää Freudin oppeihin eikä hysteeristen naisten case-tutkimuksiin vaan ihan oikeisiin teorioihin, tarvitaan paljon hyvää tutkimusta. Ja hyvää tutkimusta ei voida tehdä ilman tilastollisia menetelmiä.

Meillä Turussa opetukseen kuuluu kolme tilastomatikan kurssia, jotka ovat antaneet aika hyvän pohjan tutkimusten kriittiseen lukemiseen sekä valmistaneet myös sen oman tutkimuksen – eli gradun – tekemiseen. Tai siis, ikinä ei varmaan ole sellainen olo että olisi täysin valmis tekemään gradua tai muuta isoa työtä, mutta on kai vaan pakko luottaa siihen, että kyllä ne tarpeelliset tiedot ja taidot jossain tuolla pääkopassa on. Tilastokursseilla käydään luentojen lisäksi demoissa, joissa harjoitellaan käyttämään tilastollisia tietokoneohjelmia ja tekemään erilaisia tehtäviä. Pääsykokeiden jälkeen ei ole – luojan kiitos – tarvinnut laskea enää yhtäkään keskihajontaa tai varianssianalyysia käsin vaan kaikki tehdään tietokoneella! Monet syksyiset illat on vietetty opiskelukaverin kanssa harkkatöitä tehden. Välillä oli sellainen olo että voisi vain juosta seinää päin, mutta jälkikäteen ajateltuna olivat ne kyllä kaiken sen vaivan arvoista. Asiat jäivät oikeasti päähän ja samalla tutustui paremmin opiskelukavereihin, kun sai yhdessä tuskailla ja kirota tehtävät alimpaan helvettiin (terveiset Marille! <3).

Totta kai psykologian opiskelussa on paljon vuorovaikutukseen ja ihmisen kohtaamiseen liittyvää, joka ei matikan kaavoihin taivu (niistä lisää myöhemmin!), mutta oikeastaan kaikki teoreettinen tieto tulee tutkimuksista. Sen ymmärtää vasta pikkuhiljaa opiskeluiden edetessä miten yhteenkietoutuneita käyttäytymistieteet ja tilastotiede ovatkaan. Ja miten joustavaa ainakin psykologia tieteenä on: samoista asioista saatetaan saada ihan päinvastaisia tutkimustuloksia, uudet tutkimukset korjaavat vanhoja luuloja, tietoa karttuu koko ajan hurjaa vauhtia.. Kaukana ovat ne ajat, kun koulussa opetettiin että tää asia on just näin ja piste. Siihen kannattaa muuten henkisesti varautua, jos hakee ekaa kertaa yliopisto-opintoihin.

Vaikka tilastomatikka voi tuntua pääsykokeisiin lukiessa todella tuskaiselta, ei kannata lannistua! Jos vain pänttää korvat sauhuten niin, että osaa juuri sen verran kuin sisäänpääsemiseen tarvitaan, opetetaan ne asiat sitten uudelleen yliopistossa. Itsekin kirjoitin lukiossa pitkästä matikasta B:n ja todistuksen keskiarvo oli 6. Pääsykokeisiin oli pakko lukea niin, että osasin mekaanisesti ulkomuistista laskea testejä ja tulkita jakaumia, vaikka oikeasti en ymmärtänyt hölkäsenpöläystäkään siitä miksi ne asiat menevät niin.

Siksipä onkin aika voittajafiilis, että neljän vuoden opiskelun jälkeen pystyn lukemaan todennäköisyyksistä ja regressiomalleista sujuvasti suomeksi ja englanniksi – ja jopa ymmärtämään suurimman osan!

Onko siellä ketään, joka olisi tänä keväänä hakemassa psykaan? Tsemppiä lukemisiin! :)