Neuvolassa

Kolmas neuvolakäynti takana, ja tällä kertaa jopa tavattiin vihdoin oma neuvolatätimme! Saatiin myös ensimmäistä kertaa kuulla, että neuvolamme toimii opetusneuvolana – siitä syystä siis on joka kerta ollut eri naamat vastassa. Asiakkaan näkökulmasta tällainenkin juttu olisi tietysti ollut ihan kiva kuulla jo ekalla kerralla.. No nyt sentään ystävällisesti infosivat etukäteen, että seuraavaksi kun on laaja lääkärintarkastus + gynekologinen tarkastus, niin ”paikalla on sit kans lääkisopiskelijoita, et kaikki ketkä nyt täältä lääkiksestä on valmistumassa. Se on niille hyvä välillä päästä näkemään muutakin ku sairaalaympäristöä”. Joo varmasti on huippuhyvä, mut en välttämättä silti haluais makoilla jalat levällään kymmenien (toivottavasti kuvittelen liikoja) silmäparien alla.

Parasta oli se, kun neuvolatäti muistutti sokerirasitustestin varaamisesta ja sanoi että ”täähän oli nyt siis sen sun painoindeksin takia, et tarkistetaan vaan että kaikki on kunnossa” ja alkoi sen jälkeen tutkailla mun painokäyrää ja sanoi ”mut sulla on menny tosi upeesti tää painonnousu, ei tarvii olla yhtään huolissaan siitä ainakaan”. Mikä voittajafiilis! Kerroin stressanneeni sitä aika paljon, mutta täti käski lopettaa murehtimisen. ”Kaikki paino minkä se vauva tuo mukanaan niin lähtee sit myös sen mukana pois, jos vaan itse syö järkevästi ja normaalisti”. Jihuu!

Sf-mitta otettiin nyt myös ekaa kertaa ja se meni siinä ihan käyrän yläpuolella, eli kaikki vaikuttaa olevan ihanan normaalisti.

Ainut mikä jäi mietityttämään oli äitiys- ja vanhempainrahan verotusjutut, kun en tajunnu niitä siellä kysyä. Eli siis tarviiko mun ite jotenkin huolehtia niiden verotuksesta vai meneekö se niinkun opintotuenkin kanssa, että KELA huolehtii oikeanlaiset verovähennykset ja maksaa mulle suoraan vaan sen netto-osuuden?