No siitä unikoulusta..

Mulle käy aina niin, että kun pääsen hehkuttamasta jotain tai tuuletan jonkin asian puolesta (tai vastaan), joudunkin hyvin pian pyörtämään puheeni. Arvata saattaa, että niin kävi myös tän hienon unikouluprojektin suhteen.

Kuusi yötä meni ongelmitta ja sitten Pertsaan iski räkätauti. Pikkuinen nukkui todella levottomasti ja oli ärtynyt tukkoisen nenän vuoksi, minkä vuoksi tämän viikon aikana ollaan palattu takaisin lähtöruutuun. En ole ottanut Pertsaa koko yöksi meidän viereen, mutta monena aamuyönä olen nostanut itkuisen pikkuraukan kainaloon nukkumaan. Ja yömaitoakin olen antanut, jos on tuntunut, ettei mikään muu auta.

Toissayönä nuha jo helpotti, mutta jostain kumman syystä Pertsa silti itki ja kukkui klo 01-03 vaikka meillä oli kaikki nukuttamiskikat käytössä. Epäilin korvatulehdusta, mutta päivisin poika on ollut oma iloinen itsensä, joten en usko että se olisi syynä. Viime yönä päätimme taas kokeilla lempeää ”huudatusunikoulua” eli antaa Pertsan itkeä viitisen minuuttia ennen kuin mennään tassuttelemaan. Tämä siis toimi silloin jouluviikolla todella hyvin ja yöllä herätessään Pertsa nukahti hetken kitinän jälkeen nopeasti uudestaan. No, tällä kertaa koko yö meni ihan reisille: herätessään Pertsa itki aluksi sellaista pientä väsyitkua ja kuulosti siltä, että hän olisi siihen ehkä jonkin ajan kuluttua saattanut itsekseen sammua. Sydän syrjällään kuuntelin ja viiden minuutin päästä menin silittelemään, mutta se vain kiihdytti itkun ihan uusiin sfääreihin. Lopulta oltiin J:n kanssa molemmat sormi suussa, kun vauva ei enää rauhoittunut millään ja itki aina vain hysteerisemmin, jos silitti tai rauhoitteli sylissä. Puolen tunnin jälkeen loppui kantti ja itku kurkussa otin Pertsan tissille. Hän nyyhkytti lohduttomasti vielä maitoa juodessaankin, mitä ei ole ikinä ennen tapahtunut. Se oli se hetki, jolloin minä käänsin kelkkani ja päätin, että ei me tätä kyllä huudatuksella hoideta vaan juurikin sellaisella superlempeällä tavalla, jonka puolesta ne parjaamani kiintymysvanhemmuusfanaatikot liputtavat.

Itseäni ei oikeastaan edes haittaisi imettää kerran yössä, jos se tarkottaisi sitä, että saisi muuten nukkua viiden tunnin pätkät. Ainut mikä siinä nyt mietityttää on Pertsan hampaat. Onko joku joskus saanut hammaslääkäriltä tai -hoitajalta jotain ohjeita tästä? Mitenköhän haitallista se sitten pitkässä juoksussa on, jos hampaiden puhkeamisen jälkeen imettää vielä kerran yössä?

Tämä koko unikouluasia on niiin turhauttavaa. En ole ikinä vielä tuntenut itseäni näin avuttomaksi ja tyhmäksi jonkin asian suhteen. No toivotaan että nämä pari epätoivoista yötä johtuivat vielä siitä flunssasta – ja ajattelin kyllä, että jos ensi yökin on näin itkuinen, niin sitten käydään tarkistuttamassa korvat. Koska tuollaiset hysteeriset itkukohtaukset eivät ole ollenkaan normaalia Pertsalta.