Opiskelu äitiyslomalla

Tarkoituksena oli mennä tekemään sosiologian kirjatentti ensi viikolla, koska muuten pitää palauttaa kesäkuun opintotuki ja tentti siirtyy johonkin hamaan tulevaisuuteen. Ajattelin keväällä – ja oikeastaan vielä viime viikollakin – että kyllähän nyt parin kirjan tentin saa tehtyä vaikka päällään seisten. No, sai ehkä ennen äitiyttä.

Kirjat kiinnostaa ku kilo makkaraa, vaikka aiheena onkin kriminologia eli siis oikeasti olisi varmasti tosi mielenkiintoista. Väsyneenä ei jää yhtään mitään päähän ja lukiessa ajatukset harhailee koko ajan vauvassa ja ties missä. Jostain vaan kumpuaa ihan hirvittävä tarve suorittaa, varsinkin nyt kun opiskelijoidenkin kesäloma alkaa lähestyä loppuaan. Tarkoituksena oli käydä myös pari rästiin jäänyttä kurssia syksyllä. Ajattelin, että voisi olla ihan hauskaa päästä pari kertaa viikossa luennolle ja isäni voisi tulla lapsenlikaksi. Nyt yhtäkkiä ajatuskin ahdistaa. Entäs sitten kun alkaa syksy ja on märkää ja kylmää ja yliopistolle puolen tunnin bussimatkat? Ja jos luennot kestää 12-16 niin se tarkottaisi käytännössä sitä, että olisin viikossa kaksi päivää lähes kokonaan pois vauvan luota. En halua! Tuskin oikeasti edes jaksaisinkaan. Pertsa on tähän mennessä nukkunut yöt uskomattoman hyvin, mutta jostain syystä viime öinä on ollut vähän levotonta. Tyyppi on alkanut ”puhumaan” unissaan ja viime yönä yksi syöttökerroista päättyi sydäntäraastavaan itkukohtaukseen.

Miksi ihmeessä on niin vaikeaa yrittää rentoutua ja tajuta, että kyllä se riittää jos tämän syksyn vaan hoidan tota poikasta enkä velvoita itseäni tekemään yhtään mitään muuta. Ja mitä sitten jos valmistuminen vähän venyy, maailma ei todellakaan kaadu siihen jos en saa kurssikavereita kirittyä kiinni.

Käytiin tänään neuvolassa, Pertsa on jo huimat 64 senttiä pitkä ja painaa tasan 7 kiloa. 😀 Pituuskasvu menee yläkäyrän yläpuolella, innolla odotan minkälainen hongankolistaja pojasta isona tulee.. Nyt odottelen että poika herää päiväunilta ja sitten lähdetään äitini työpaikalle opettelemaan vauvatanssia, jännää.

Parasta tällä hetkellä:

Barbapapa-lelukaari

Äidin ja vauvan päivien pelastus. Äiti saa hetken hengähtää aina välillä ja toisinaan Pertsakin viihtyy paremmin barbojen kuin mun seurassa. Jos sylissä alkaa kiukuttaa niin leikkimatolle päästessä on taas kivaa ja alkaa hurja potkuttelu. Punaiselle barballe hihkutaan ja jutellaan mukavia ja (varsinkin väsyneenä) mustalle kitistään ja kerrotaan juttuja huolestuneella äänensävyllä kulmat kurtussa.

Manduca

Ekalla kerralla ei mennyt niinku strömsössä, laitoin Pertsan kyytiin ja jalat sivuille kuten ohjeissa näytettiin. Hetken päästä kuljin peilin ohi ja huomasin kauhukseni että tyypin toinen jalka oli jo ihan sinertävä, hupsis. :D Seuraavalla kerralla tajusin laittaa vauvatuen ja asento oli heti parempi. Yksi kauppareissu ollaan jo tehty ja se meni ihan hyvin, uskon että Manduca on pidemmän päälle tuolle Utelias-Uunolle kivempi matkustustapa kuin vaunut.

Eno

Jouduttiin aamulla herättämään Pertsa kesken unien kun piti lähteä neuvolaan. Turvaistuimeen laskettaessa silmät avautuivat ja olin jo valmistautunut koko automatkan kestävään huutoitkuun. Toisin kävi: vauva huomasi turvavöitä kiinnittävän enon ja kasvoille kohosi samantien todellinen million dollar smile. Kuvassa päälle jäänyt kestohymy ja ihaileva tapitus. :D