Hyvät uutiset: Olen ollut uudella superdieetilläni kolme viikkoa ja kiloja on lähtenyt 4,5 ja senttejä vyötäröltä 2,5. Olo on tosi hyvä, vaatteet alkavat taas mahtua päälle ja makeanhimokin on pysynyt aika hyvin poissa.

Huonot uutiset: Oltiin tänään 6-kuukautisneuvolassa ja kirppupikkuveljelle oli tullut kuukaudessa painoa 65g ja pituutta ei senttiäkään.

Kiinteitä on maisteltu melkein kuukausi, mutta ne maistuvat aika huonosti. Imetyskerrat ovat pysyneet samassa (niin monta kertaa päivällä ja yöllä, etten jaksa laskea), vauva on ollut koko ajan oma ilopilleri-itsensä ja motorinen kehitys on huimaa. Ryömii vinhaa vauhtia ja paikallaan ollessaan nousee aina konttausasentoon heijaamaan. En ole siis osannut epäillä, että vauvan energiansaanti on ollut ilmeisesti aika huonoa. Oletuksena, että huono kasvu johtuu energiavajeesta eikä mistään vakavammasta, toivotaan..

Tuli aika kurja olo, mutta neuvolatäti tarttui toimeen ja räätälöi vauvallekin oman dieetin. Puuroon voisilmä ja vähän korvikejauhetta niin, että aamuisin ja iltaisin tulee kunnon energiapommi. Muiden ruokien sekaan vähän korviketta ja pari kertaa päivässä korviketta pullosta. Muisti tietysti ensiksi kysyä multa, että ”mitä mieltä olisit osittaisimetyksestä?” No kuule ei haittaa yhtään!

Kirjoitin tästä kaikesta Imettävät keventäjät -facebookryhmään ja ensimmäinen vastaus oli, että eikö ole vauvaa kohtaan aika epäreilua itse laihduttaa maidon kustannuksella. No, kyllä se varmasti itsekkäältä kuulostaa. Olen kuitenkin 99 prosenttisesti antanut pelkkää rintamaitoa nyt kuusi kuukautta, se on viisi ja puoli kuukautta kauemmin kuin Pertsaa aikoinaan. Imettäminen ei oo ikinä ollut mun juttu, joten oon itsestäni ihan valtavan ylpeä, että oon kaikista alkuvaikeuksista huolimatta imettänyt näinkin kauan. Joten nyt aion olla sen verran itsekäs, että en ala lipsua tästä omasta dieetistäni, vaan mielummin annan vauvalle lisämaitoa.

Olen painanut pahimmillani lähes sata kiloa ja se ei oikeesti oo enää hauskaa. Raskauksien aikana välilevyt ja iskias ilmoittelivat itsestään, ja nyt selkäkivuista on jo tullut jokapäiväisiä. Läskiä on pakko saada pois ja lihasta tilalle, koska en halua olla selkäleikkauksessa 27-vuotiaana, kuten äitini oli. Sen vuoksi haluan tehdä asialle jotain nyt heti, ennen kuin tästä hurjasta ylipainosta tulee oikeasti jotain pahempia seuraamuksia.

Meidän imetystaival ottaa nyt siis vähän uudenlaisen suunnan, katsotaan siirrytäänkö tästä pikkuhiljaa kokonaan pullomaitoon, kuten Pertsankin kanssa näihin aikoihin. Tasan kuusi kuukautta sitten olimme juuri pääsemässä pienen pikkuveljen kanssa kotiin harjoittelemaan imetystä. Rintatulehduksen takia palattiin hetkeksi takaisin sairaalaan, mutta sitten alkoi sujua ja on sujunut paljon paremmin kuin osasin haaveillakaan. Tällä hetkellä ajatus tämän yhden aikakauden hiipumisesta ei ahdista eikä oikeastaan tunnu edes haikealta.

Nyt keskitytään vaan tarkasti molempien dieetteihin niin, että toinen sais paljon painoa pois ja toinen paljon painoa lisää!