Epätyypillisessä työsuhteessa olevat äiti-ihmiset kaatavat kansantalouden

Tai ainakin tätä mieltä oli eräs samalla kurssilla oleva. Argumentti meni jotenkin näin: ”Kun muksu sairastuu korvatulehdukseen, niin jos äiti on määräaikasessa työsuhteessa, se ei uskalla jättäytyä kotiin sen lapsen kanssa vaan vie sen hoitoon ja sit kaikki muut lapset sairastuu ja yhtäkkiä kaikki ihmiset onkin kipeinä kotona ja koko talous kaatuu.” Ja tämä ei siis ollut mitenkään vitsinä sanottu, toki ehkä hieman kärjistäen. Mut hei SILTI.

Nyt kun on itse äiti, on alkanut pikkuisen särähtää korvaan se, millä tyylillä (koti)äideistä monesti puhutaan. Kotiäiti = tyhmä. Tuntuu, että asenteet työttömiä, syrjäytyneitä ja näitä ns. vapaa-matkustajia ovat viime aikoina paljon pehmentyneet, mutta kotiäidit ovat edelleen vapaata riistaa. Ihminen on äärimmäisen jalo ja lähimmäisrakas, jos hän jää vanhuksen omaishoitajaksi, mutta laiskuri ja haitta kansantalouden kasvulle, jos hän hoitaa lapsiaan kolme vuotta kotona. Eikö voisi ajatella että molemmissa tapauksissa ihminen tekee hyvää ja elintärkeää hoivatyötä?

 

 

Yksi asia mikä yliopistossa pännii ja pahasti ovat tekopyhät besserwisserit. Tyypit, jotka kovaan ääneen arvostelevat sitä miten nykymaailmassa ”media ja kansalaiset tekevät täysin typeriä vastakkainasetteluja” ja ”tietämättömät kansalaiset syyttävät työttömiä ja vapaa-matkustajia tukien väärinkäytöstä ja näin ollen talouden heikentämisestä, vaikka me korkeakoulutetut tiedämme että eihän se nyt niin mene”. Ja sitten seuraavassa hetkessä heittävät ihan vakavalla naamalla tuollaisen edellä olleen kommentin. Tarkoituksena toki oli kritisoida monien määräaikaistyösuhteissa esiintyviä ongelmia, mutta typerä kommentti yhtä kaikki.

Ja tekopyhyydellä viittaan siihen, että arvostellaan tavallisia kansalaisia ihan kuin nämä jotkut pidempään yliopistossa opiskelleet kuvittelisivat olevansa jotenkin täysin irrallinen osa tästä myyttisestä ”Suomen kansasta” sekä kaikista ennakkoluuloista, stereotypioista ja vastakkainasetteluista. 

Välillä tulee sellainen olo että nyt ihan oikeasti se pää pois perseestä ja alas sieltä itsekyhätystä norsunluutornista. 

Hmm.. koska asetan itseni tällä kirjoituksella tällaisten yliopistopätijöiden päälle, tarkoittaako se sitä, että olenkin itse oikea emäbesserwisser ja mukamas jotenkin parempi ihminen kuin he? Onpa muuten loputon ajatusketju..

Suhteet Oma elämä Opiskelu

Ystäväkirja-haaste

Puuhevonen-blogin Sensei keksi tällaisen hauskan ystäväkirja-haasteen. Päätin tehdä sen kaksin kappalein, meidän molempien näkökulmista. 🙂

DSC01268.JPG

Harrastukset: vauvakerho, vauvauinti

Lempibändi: Jos on vähänkin rytmiä, joraan. Esimerkiksi silloin, kun äiti sekottaa pilttiä ja lusikka kolahtelee rytmikkäästi lasiin. Lempibändini on ehkäpä Haloo Helsinki! Erityisesti Vapaus käteen jää -biisi saa minut ihan hurmioon. Tykkään myös dubstepistä (??).

Lempiruoka: Puuro, puuro ja vielä kerran puuro. Jo pelkän sanan kuuleminen saa minut maiskuttelemaan malttamattomana.

Lempileikki: Piiloleikit, säikytysleikit ja kaikki missä liikutellaan jotain nopeasti. Tänään hauska leikki oli se, kun isi vauhdikkaasti vilautteli äitin pikkuhousuja yöpaidan alta kun äiti tiskasi. (Joo, tällaista meillä, ja hienointa oli se, että kuulemma myös kadulla kävelevä ihminen tuijotti meitä..)

Lempielokuva/tv-sarja: En ihan sellaisista vielä ymmärrä, mutta tykkään kaikista väreistä ja musiikeista. Jähmetyn aina tuijottamaan kun se (apaattinen) MTV3:n uusi mainosruutuhommeli alkaa pyöriä. Isin kanssa kuuntelemme usein venäläistä musiikki-tv:tä.

Mistä eläimistä pidän: Mustasta labradorinnoutajasta Pepistä. Kissanpentu oli ihan mitäänsanomaton ilmestys.

Mitä inhoan: Komppaan blogikaveriani ja sanon myös, että uinnin jälkeistä kylmyyttä ja ulkovaatteiden pukemista. Myös sitä, ettei äiti anna iltaisin kiipeillä pinnasängyssä. Parsakaalia.

Mitä rakastan: Peuhaamista, kutitusta, äitin hiuksia, isovanhempia ja muita sukulaisia.

Miksi haluan isona: En vielä tiedä, mutta isi sanoo koko ajan, että maatilan isäntä.

Lempileluni: Laajakaistan johto, silikoniset leivontavuuat, kirjat.

Lempikirjani: Kirja, joka kertoo väreistä ja muodoista.

DSC01246.JPG

Harrastukset: Vauvaharrastusten lisäksi Elixia ja lenkkeily.

Lempibändi: En ole enää ihan niin bändiuskollinen kuin nuorempana, jolloin Coldplay oli ainoaa oikeaa musiikkia. Nyt hyvältä kuulostaa Sia, Daft Punk ja Kendrick Lamar.

Lempiruoka: Sushia ja vietnamilaisia kevätrullia tekee aina mieli. Itsetehty pitsa on myös tosi hyvää.

Lempileikki: Saako sanoa juomapeli pelikorteilla?

Lempielokuva/tv-sarja: Paras tv-sarja ikiaikoihin on ollut Silta.

Mistä eläimistä pidän: Oon vähän allerginen kaikille, joten en yleisesti ottaen tunne kovinkaan suuria tunteita eläimiä kohtaan. Mutta ne muutamat koirayksilöt, joihin oon J:n kotona tutustunut paremmin, on aika mainioita persoonia. <3

Mitä inhoan: Marttyyriutta, selkä- ja pääkipua, sitä että hukkaan aina kaiken.

Mitä rakastan: Aurinkoisia aamuja, kahvitaukoja, venyttelyä.

Miksi haluan isona: Tosi-tosi hyväksi psykologiksi, ehkä jopa psykoterapeutiksi. Vanhana haluaisin olla sellainen pirtsakka eläkeläismummo, joka tykkää sekä kykkiä kukkapuskassa että matkustella tyttökavereiden kanssa viinitiloilla Etelä-Euroopassa. Sellainen, joka ei olisi katkera mistään eikä kantaisi kaunaa kenellekään, elelis vain onnellisena, rakastaisi elämää ja muistaisi kaikkien sukulaisten syntymä- ja nimipäivät.

Lempileluni: Uusi Samsung Galaxy Tab!

Lempikirjani: Yksi ikilemppareista on Peter Høegin Lumen taju.

Suhteet Oma elämä