Muka-reipas viikonloppu

Kauniina kesäviikonloppuina tunsi itsensä usein ihan luuseriksi ellei keksinyt koko ajan jotain tosi hienoa tekemistä. Yhteen viikonloppuun piti ympätä ainakin piknikkiä, uintireissuja, lenkkejä ja brunsseja, jotta tuntisi todella elävänsä. Harmaana ja tuulisena syyspäivänä saman olon saavuttamiseen riittää se, että käy aamupäivällä leipomassa äidille juustokakun ja pitsoja synttärijuhliaan varten ja iltapäivällä jaksaa vielä lähteä vaunukävelylle pienen pipopään kanssa. Kiitos syksy, että välillä saa vähän relata.

IMG_2263.JPG

IMG_2265.JPG

IMG_2279.JPG

Pertsa oli viime yön vanhempieni luona hoidossa ja olipa kivaa viettää iltaa J:n kanssa kahdestaan. Katsottiin Vain elämää, syötiin sipsejä, juotiin Baileysia ja kaljaa, saunottiin ja nukuttiin. Sängyssä pyöriskellessäni (niiin outoa että pinnasänky on tyhjä!) mietin miten absurdilta tuntuu ajatus, että nukkuisi kahdeksan tuntia putkeen. Siis niin ettei heräisi edes vaihtamaan asentoa tai miettimään että missä vauva missä vauva. Koskakohan viimeksi on tullut nukuttua, ehkä viime talvena ennen raskauden viimeistä kolmannesta.. Mutta hyvinpä sitä tuntuu ihminen pärjäävän vaikka nukkuukin max. viiden tunnin pätkissä. 🙂

Ihanaa syksyistä lauantaita! Meikä lähtee tekemään hampurilaisia, oonpa kertakaikkisen reipas.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Täti Peruna

Terveisiä 4-kuukautisneuvolasta! Otsikko ei viittaa neuvolatädin ulkonäköön, vaan niihin ärsyttäviin ravitsemussuosituksiin.

Neuvolatätimme on ihan valtavan ihana ja avomielinen. Esimerkiksi viime kerralla, kun kerroin rintatulehduksista ja imetysongelmista, hän sanoi heti että jos ongelmat jatkuu niin voidaan pyytää lääkäriltä resepti lääkkeeseen, joka lopettaa maidontulon. Ihan noin vain! Ei mitään imetyspaatosta ja voivottelua vaan ihan konkreettinen ratkaisu ongelmiini. Onneksi imetysvaivat ovat jääneet sammaksen myötä pois, joten ei ollut tarvetta reseptille. 🙂 Paitsi että nyt Pertsalle on tullut alas kaksi pientä nököhammasta ja sen on saanut äiti jo pari kertaa tuta tisseissään.. toivotaan ettei tule haavoja, koska ne on kai pahin rintatulehduksille altistaja.

Jostain syystä neuvolatädillä on tarjota kiinteiden aloitukseen kuitenkin vain yksi oikea tapa, ei kompromisseja. Jo viime kerralla alustettiin että sitten kun aloitetaan niin aloitetaan perunalla. Ei hedelmiä tai marjoja koska ne on niin makeita ja ihmisillä on luontainen mieltymys makeaan (no entäs sitten äidinmaito, se vasta makeaa onkin? Ja eikö sellainen sokerimakeanhimo oo kuitenkin vähän eri kun hedelmä/marjamakeanhimo?). Tänään sitten kerroin antaneeni Pertsalle banaania äidinmaitoon sekotettuna, vasta muutaman kerran ja ihan pieniä määriä samalla kun olen itse banaania syönyt. Ja että kunnon ruokailuharjoitukset ajattelin aloittaa ehkä lähempänä viiden kuukauden ikää. Tästä seurasi heti kurinpalautus: ei banaania, vaan perunaa perunaa perunaa (ja ehkä muita kasviksia).

”Banaani on kuitenkin niin makeaa, että kyllä se peruna on parempi.”

”No entäs sit avokado, mä oon sitäkin kerran antanu, se on varmaan ihan hyvää?”

”No.. ei lapselle kyllä voi oikeen kokonaista avokadoa syöttää tai sillee, kyllä sen pitää syödä samaa ruokaa kun meidänkin, perunaa ja lihaa ja kanaa ja sen sellaista.”

Hmm.. miksi neuvolatäti ajattelee että aion tulevaisuudessa syöttää lastani pelkillä avokadoilla? Ja ketkä ”me”? Itse ainakin syön avokadoa ihan yhtä paljon kuin perunaakin, mutta en sitten viitsinyt ruveta sen enempiä väittelemään. Oon jostain nettisivuilta lukenut, että peruna ei oikeasti olisi se ihanteellisin aloitusruoka, koska siinä on niin paljon tärkkelystä joka ei välttämättä oo vielä hyväksi noin pienelle. Mutta koska mikään näistä lähteistä ei oo THL, niin en sitten viitsinyt alkaa niistäkään selittämään. 😀 JA pakko laittaa vielä yksi vasta-argumentti: lapseni tuskin oppii suosimaan mitään tiettyä makua vain sen perusteella, missä järjestyksessä niitä tarjoan tässä parin kuukauden aikana. Pikkuiset aivot ovat vielä sen verran kehitysvaiheessa, että eihän toi vauveli oikein muutenkaan mistään kauheasti tajua. 😀 Jos todella onnistun saamaan Pertsan inhoamaan perunaa banaania syöttämällä, niin sitten meillä ei ehkä syödä perunaa. Syödään vaikka spagettia.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Liikunta