Kun syön aamupalaa, Pertsa istuskelee syöttötuolissaan ja tutkailee milloin mitäkin. Yksi päivä annoin sille käteen kynän, jota se katseli hetken ja meinasi sitten tökätä itseään silmään.

”Annakko kynän mulle ettei satu mitään” ”Hohoo enhän anna!”

Parisen kertaa viikossa jaksan lähteä aamupäikkäriaikaan vaunulenkille, mennään yleensä jokirantaan.

Usein kuitenkin ollaan aamupäivä ihan kahestaan neljän seinän sisällä, välillä nukahdan itsekin uudestaan kun nukutan Pertsaa meidän sängyllä. Tänään jääkaapissa odotteli eilen tehty raakakakku, joten en todellakaan malttanut jäädä enää nukkumaan. 😀 Oon yrittäny vähentää herkkujen syömistä kun kesällä se meni ihan överiksi, saatoin leipoa jotain monta kertaa viikossa ja syödä melkein kaiken itse. Raakakakut on siitä hyviä, että vaikka ne onkin aikamoisia kaloripommeja pähkinöiden takia, niin on ne silti paljon terveellisempi vaihtoehto pullamössöherkuille. Omatunto kiittää! Ja vaniljakastikkeella niistä saa halutessaan tuunattua tositosi makeita. Kahvissa oli tänään soijamaitoa, koska mun maha on ollut viime aikoina jotenkin tosi kummallinen ja yritän nyt hetken vältellä maitotuotteita, jos siitä olisi apua. Maha tulee kipeäksi aina syömisen jälkeen ja on vähän väliä sekaisin, lisäksi turvottaa ja on koko ajan vähän ällöttävä olo – tein jo viime viikolla raskaustestinkin ihan vaan sulkeakseni sen vaihtoehdon pois. 😀 Ilmeisesti antibioottikuurit, herkuttelu, stressi ja valvominen alkaa tehdä tehtävänsä. Ja sitten osasyynä saattaa olla myös chlorella-tabletit, joita aloin syödä parisen viikkoa sitten. Ajattelin että niistä olisi hyötyä vastustuskyvyn palauttamiseen, mutta luulen että pahoinvointi saattaa johtua niistä, joten jätin ne nyt ainakin hetkeksi pois.

Päiväunilta herää aina onnellinen vauva. Sitten leikitään olkkarissa ja tehdään meidän vauvatanssiliikkeet. Hauska huomata, miten Pertsa on jo päässyt vähän jyvälle koko jutusta ja alkaa itsekin liikutella käsiään liikkeiden mukana. Muutaman tunnin hengailun jälkeen iskee taas kamala väsy, jolloin vauveli pääsee vaunuihinsa nukkumaan.

Alkuillasta parasta on kun isi pääsee töistä kotiin ja Pertsa saa hassuttelukaverin. Tässä hän poseeraa uuden piponsa kanssa! Tuijotteli itseään peilistä justiin tuolla samalla ilmeellä, taisi olla niin hupsun näköinen kaveri joka sieltä katsoi takaisin.. 😀 Tällaista aika normimenoa on meidän arki kotona kaupungissa (höystettynä tietysti noin viidellä vaipanvaihdolla ja noin kymmenellä imetyskerralla). Voisin joskus tehdä samanlaisen postauksen siitä millaista se on kun ollaan isovanhempien luona maalla. 🙂