– Elää jo jonkinlaisessa rytmissä, yöllä nukutaan kuudenkin tunnin pätkissä ja päivällä otetaan pikku tirsat parin tunnin välein

– Tiheän imun kausi on todellakin päällä, päivisin maitoa pitää tankata tunnin välein.

– Sunnuntai 11.8. jäi historiaan päivänä, jolloin Pertsa nukahti ensimmäistä kertaa illalla ihan itse omaan sänkyyn ilman yhtään huutoa. Tämä tapahtui pojan ollessa 12 viikkoa vanha eli tarkalleen ottaen 84 itkuisen illan jälkeen. Onks joku jo joskus sanonut että näissä äitihommissa kärsivällisyys on hyve?

– Olkapäällä pidettäessä napittaa ympäristöä ihan tikkusuorana ja pää pystyssä.

– Ei oo hetkeekään paikallaan hereillä ollessaan. Syödessäänkin huitoo koko ajan toisella kädellä ja kopeloi tissejä tai vetää itseään tukasta/korvasta.

– Rakastaa telkkaria, yrittää jutella ihmisille siellä ja suuttuu jos kääntää pään pois. Tietää jo että kännykät on jotain hyvin mielenkiintoista ja hauskaa.

– Erottaa tutut vähemmän tutuista, vieraita tarkastelee vakavana. Välillä jo katselee ihmeissään omia heiluvia käsiä ja jalkoja.

– Tulee surumieliseksi jos viheltää jotain surullista sävelmää, suu menee ihan väärinpäin ja silmiin tulee kyyneleitä. Sama tapahtui myös Sophie-kirahvin piipityksestä.

– Jaksaa jo seurustella pitkiä aikoja ja juttelussa on monia erilaisia sävyjä.

– Marisee ja kitisee äidin kanssa enemmän kuin isin.

– On maailman onnellisin aamulla herätessään.