Puutalobabyn Kristaliina haastoi muutkin muistelemaan vanhoja ja tartuin heti haasteeseen koska a) oman elämään muistelu on ihan superhauskaa ja b) pitäisi lukea tenttiin ja mikä tahansa muu tekeminen on mielenkiintoisempaa kuin se.

elokuu 1999

Olen 9-vuotias, aloittanut juuri kolmannen luokan. Kolmas luokka käytiin vielä koulumme vanhassa osassa, en muista kuka opettajanamme oli koska ne vaihtuivat ala-asteella niin tiuhaan tahtiin. Olin hyvä koulussa ja aikamoinen opettajien lellikki. Alettiin opiskella englantia ja siitä tulin heti lempiaineeni, olin aikas hyvä siinäkin. Luokkamme pojat Joel ja Markus olivat rakastuneita minuun, lähettivät rakkauskirjeitä joissa oli Chupa Chups -tikkareita. Se oli mielestäni ah-dis-ta-vaa. Harrastin taitoluistelua, vaikka en erityisemmin pitänyt siitä enää.

huhtikuu 2003

Olen 13-vuotias ja seiskaluokalla.Vietän aikaan koulukavereideni kanssa ysiluokkalaisia poikia katsellen. Paras ystäväni on Helsingistä ja näemme lähes joka viikonloppu. Meidän ystävyys on sellaista itketään yhdessä/pidetään kädestä kiinni/kerrotaan toisillemme kaikki/tekstaillaan koko ajan -ystävyyttä. Eli siis eletään niin symbioosissa kuin 200 kilometrin välimatka sallii.

maaliskuu 2009

Olen 19-vuotias ja vietän välivuotta, olen aikamoinen hulttio ja taiteilijasielu (ainakin omasta mielestäni). Asun vielä kotona, mutta yksi ystäväni on juuri muuttanut alivuokralaiseksi Turun keskustaan ja voi sitä vapauden tunnetta! Baarista voi kävellä sinne nukkumaan ja kuunnella yöllä kämpän varsinaisen vuokralaisen levyjä. Kuuntelen paljon Sigur Rósia ja käyn indie-bändien keikolla. Olen humalassa usein ja aika pahasti, ja toisinaan päädyn suutelemaan tyttökavereideni kanssa.

Olen niin niin katkera siitä, ettei minulla ole poikaystävää tai edes mitään jännittävää säätöä kenenkään kanssa. Ajattelen olevani maailman rumin ja läskein tyttö, kun en kelpaa kenellekään. (Nykyään ymmärrän etten ollu, enkä rehellisyyden nimissä kyllä oikeastaan vielä tänäkään päivänä ihan ymmärrä sitä miksen moneen vuoteen löytänyt ketään, vaikka ramppasin baareissa ja kissanristiäisissä. Ehkä lähetin jotain olen epätoivoinen -signaaleja?)

kummitätini nelikymppisjuhlista, teema oli kasari.. 😀

Jumppaan paljon, luen psykan pääsykokeisiin ja käyn valmennuskurssilla. Olen juuri muuttanut mummini ja pappani luo pariksi kuukaudeksi lukemaan, koska meillä on kotona päivisin hoitolapsia. Päivät täyttyvät moodeista ja mediaaneista ja otoskeskihajonnoista. Olen aika varma, että pääsen opiskelemaan heti ekalla yrittämällä.

18.9.2009

Olen asunut pari viikkoa Etelä-Pohjanmaalla. Asun solukämpässä kolmen muun tytön kanssa, vaikka nuorempana ajattelin ettei ole mitään kammottavampaa kuin solukämpät. Jo sananakin se on ällöttävä! Solukämppä on kuitenkin pelastukseni, sillä yksi tytöistä on osoittautunut ihan mahtavaksi tyypiksi. Ollaan parin viikon aikana ehditty käymään jo muutamissa bileissä ja lähibaarissa istuskelemassa.

En päässyt lukemaan psykaa yliopistoon, pisteet eivät riittäneet edes soveltuvuuskokeisiin asti, olin tosi pettynyt itseeni. Tein hulluna kesätöitä siivoojana, reilasin ystäväni kanssa Italiassa ja Saksassa ja syyskuun alussa lähdin mammani yllyttämänä viettämään toista välivuotta kansanopistoon, psykologian opintolinjalle. Samalla linjalla on kanssani seitsemän muuta tyttöä, ollaan kotoisin ihan eri puolilta Suomea ja koko ajan saa kuunnella hauskoja murteita. Ihan vielä ei olla kunnolla tutustuttu, vietän mielummin aikaa räväkän kämppikseni kanssa, joka on samassa opistossa kasvatustieteen linjalla.

Jo ensimmäisten viikkojen aikana kämppikseni on iskenyt kyntensä linjallaan opiskelevaan poikaan ja yhtenä iltana istuttiin lähibaarissa kämppiksen, kyseisen pojan ja tämän kaverin kanssa. Jossain vaiheessa iltaa siihen ilmestyy pari tyyppiä, joista toinen on kotoisin samalta kylältä kuin seurueemme pojat. He vaihtavat kuulumisia ja mietin, että onpa siinä maajussin näköinen tyyppi. Ja kuka hitto käyttää vielä noin vanhana Osiriksen punaista lippistä? Tämän maajussin seurassa on myös aika hyvännäköinen poika, sanotaan häntä vaikka Peter Franzéniksi lievän yhdennäköisyyden mukaan. Ilmeisesti myös kämppikseni iski heti silmänsä häneen, sillä alle viikossa opiskelukaveri on dumpattu ja kämppikseni on vakaasti päättänyt iskeä itselleen Peter Franzénin. Meikäläinen ajattelee että no niin, se siitä sit taas, en kyllä ikinä saa poikaystävää.

17.7.2010

Olen saanut männäviikolla kirjeen Turun yliopistolta: Onneksi olkoon, sinut on hyväksytty psykologian maisterin koulutusohjelmaan. Olen tylsässä kesätyössä myyjänä mutta elän silti yhtä elämäni onnellisimmista ajoista. En malttaisi odottaa, että opiskelut alkavat. Uusia kavereita, akateeminen ympäristö, joka päivä Freudia, Sterniä ja Maslow’ta!

Elän kaukosuhteessa, sunnuntait on aina pahimpia kun pitää taas viikoksi sanoa heipat. Itkettää joka kerta. Maajussista on siis tullut poikaystävä ja pitkän maanittelun tuloksena kamalasta Osiriksen lippiksestä on luovuttu. Olen korviani myöten rakastunut, en malttaisi nähdä kavereita enkä tehdä mitään muuta kuin viettää kaiken mahdollisen ajan maajussin kanssa. Seuraavana viikonloppuna ollaan menossa Seinäjoelle Vauhtiajoihin ja olen ihan kohtuuttoman innoissani. En niinkään itse tapahtumasta, mutta siitä, että maajussi on suostunut lähtemään edes yksille festareille kanssani kesän aikana. Seuraavan viikon jaksaa töissä hyvin, kun voi koko ajan haaveilla seuraavasta viikonlopusta.