Kaikki kolme hoidokkiani

Tässä kahden kuukauden aikana on käynyt hyvin selväksi, että vauvan synnyttyä hoitoa vaativia juttuja onkin yhden sijaan kolme. Sen yhden kanssa alkaa löytyä jo jonkinlainen yhteinen sävel ja elämä alkaa asettua uudenlaisiin uriinsa, ei tarvitse enää stressata koko ajan.

IMG_4153b.jpg

Äititoverit varmaankin arvasivat, että ne toiset kaksi uhmakasta hoidokkia ovat tuossa paidan alla. Kuten uumoilinkin, eilen illalla nousi taas korkea kuume (kolmatta kertaa viikon sisään) vaikka miten yritin imettää, pumpata ja lypsää. Antibioottikuuri oli pakko hakea vaikka yritin vältellä sitä viimeiseen asti.

En ymmärrä tissien sielunelämää yhtään. Niitä pitäisi vahtia, hoivata, silitellä ja hieroa vähintään yhtä paljon kuin vauvaa. Ja vaikka kaikkensa tekisi niin silti niitä särkee, imettäminen voi olla muutaman päivän ihan kivutonta, kunnes taas alkaa omituinen vihlonta. Maitopahkuroita syntyy kun yhden viikonlopun aikana ei imetäkään kahden tunnin välein vuorokauden ympäri. Sitten sitä taas löytää itsensä googlettamasta ”tiehyttukos” ja lukemasta ällöttäviä tarinoita mätäpaiseista. Vauvallakin on sammasta suussa ja veikkaan että omituiset vihlonnat johtuvat siitä, että sammasta on myös rinnoissa. Uusi antibioottikuuri helpottaakin ihan hirveästi siitä eroon pääsemistä..

Nyt on käytössä hyvinsyövä vauva, tarvittaessa pumppu, puolukkamehu, lanoliini, kaalinlehdet, kuumat ja kylmät kääreet. Mitä muuta te vielä haluatte?!

Suhteet Oma elämä Terveys

Kaste

Olen haaveillut ristiäisistä jo raskauden alkuajoista lähtien. Nyt ne yhtäkkiä onkin ohi ja juhla meni kyllä niiin nopeasti!

kuva.jpg

Suloinen päivänsankari

Kaikkia jännitti Pertsan suhtautuminen kastamiseen ja varoiteltiin jo pappiakin, että meidän pojasta lähtee aikamoinen meteli jos sille päälle sattuu. Sakastiin mentäessä Pertsa heräsi, hörppäsi vähän maitoa ja nukkui sen jälkeen enonsa sylissä koko kastetilaisuuden ohi. Ihme! Sanoinkin äitille, että jos ristiäiset olisi pidetty kesäkuun lopussa niin kuin alunperin oli puhe, ei kaste todellakaan olisi mennyt noin rauhallisesti. Paljon on muuttunut ihan parissa viikossa.

Olihan se aika koskettavaa, itkin enemmän tai vähemmän koko tilaisuuden. Lupauduin lukemaan osan rukousta ja mietin kyllä jo etukäteen, että mitäköhän siitä tulee kun alkaa kuitenkin itkettää. Puoleen väliin pääsin ja sitten purskahdin itkuun – ja kuulemma niin kävi samantien myös kaikille sukuni naisille.

mnuok.jpg

Myös nimen paljastaminen oli tunteikas hetki, koska Pertsa sai nimensä J:n paapalta, joka menehtyi Alzheimeriin kolmisen vuotta sitten. Se oli varsinkin J:n isälle tosi kova paikka ja tarkoituksella vilkuilin juuri häntä kun nimi sanottiin. Tämä liikuttuikin kyyneliin asti nimen kuullessaan (siitä tietysti seurasi se, että meikäläinen alkoi myös itkeä :D). Toisen nimen keksiminen oli vaikeampaa, mutta lopulta koin ahaa-elämyksen viime talvena. Ajeltiin autolla ja radiossa sanottiin erään bändin nimi, mistä nappasin vauvalle toisen nimen. Oikeaa nimeä en viitsi täällä kertoa, joten Pertsa pysyköön Pertsana. 🙂

muok2.jpg

Juhlat vietettiin J:n kotitilalla. Saatiin ihania lahjoja: kaunis kummilusikka ja kummien ostama kehys, vaatteita, traktori-säästölipas, leluja ja kauan odotettu New Born Set meidän syöttötuoliin. Nyt saa Pertsa siinä makoilla kun äiti juo aamukahvit. 🙂

muok7.jpg

Juhlien jälkeen pikkuinen sankari oli aika poikki ja tuijotteli maailmaa lasittunein silmin kummitädin olkapäältä.

PS. Inhoan tissejä. Imettäminen on taas sujunut ihan hyvin ja kivuttomasti, mutta turha huokaista helpotuksesta! Pertsa nukkui perjantai- ja lauantaiyönä kuusi tuntia putkeen ja ehdinkin iloita rentouttavista yöunista pari päivää, kunnes huomasin että toisessa tississä on jäätävä maitopatti. Oon nyt yrittänyt kaksi päivää imettää ja pumpata sitä pois aika laihoin tuloksin.. Kuumetta ja uutta antibioottikuuria odotellessa.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe