Vähän erilainen vappu

ballooan3.jpg

Enpä olis vuosi sitten uskonut, että viettäisin vapun 2013 synnytystä odotellen enkä kaupungilla opiskelijahaalareissa hilluen. Huimaa! Oikeastaan mua harmittaa yllättävän vähän se, että vietän vapunaattoni näillä näkymin kotona nenä kiinni tenttikirjassa. Kyllä niitä vappuja vielä tulee, vaikka ei tietenkään enää samanlaisia kun teininä tai lapsettomana opiskelijana. Ja nyt kun alkaa oikeen laskea, niin oon viettänyt elämästäni jo seitsemän vappua enemmän tai vähemmän päissäni kaupungilla (hui), joten ehkä uudenlainen elämäntilanne onkin jo tervetullut. 🙂 Ensi vuotta odotellessa kun pääsee naperon kanssa ihastelemaan vappupalloja!

Viime yö oli tosi inhottava. En saanut millään unta vaikka päivällä olin ihan kuolemanväsynyt. Unentuloon vaikuttaa ihan varmasti se, etten oo päässyt hierojalle puoleen vuoteen, ja ainainen kyljellään nukkuminen alkaa tuntua ihan hirveeltä niskassa ja hartioissa. En pysty millään illalla rentoutumaan kun jumitusten lisäksi mietin tietty kaikkia synnytykseen liittyviä juttuja. Eilen siirryin lopulta sohvalle lueskelemaan ja nukahdinkin, mut heräsin aamuviideltä ihan kummalliseen pahoinvointiin ja iskiaskipuun. Pahoinvointi jatkuu yhä ja on tosi epämiellyttävän tuntusta, mutta kuuluu ilmeisesti asiaan näin loppuraskaudesta..

J on lähdössä perjantaina koulutukseen ja kotonaan käymään 300 kilometrin päähän. Sillon on rv 38+1 eli aika epätodennäköstä että vauva syntyis just niiden parin päivän aikana, mutta jos sillä on yhtään draaman tajua niin sehän syntyy sit just sillon.. No onneks sieltä ajaa tänne kolmessa tunnissa ja voin aina hälyttää äidin kaveriksi.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Toimelias lauantai

Tänään oli kiva siivouspäivä! Kävin myös ostamassa jumppapallon, mut se oli aikas pieni, joten en tiiä tuleeko sen päällä nyt tän mahan kanssa paljon pompittua. Siitä on varmasti enemmän iloa siinä vaiheessa kun pitää ruveta synnytyksen jälkeen taas jumppailemaan. Äiti ihmetteli kun selitin sille, että olin sen neuvolalääkärin jälkeen ihan huolissani et apua eihän mulla oo vielä jumppapalloa eikä viljapussia eikä imetysliivejä eikä mitään, en mä voi siis vielä synnyttää! Se nauroi että mikä ihmeen viljapussi ja sanoi, että eipä sillon paljon mistään tollasista tiedetty kun se on mua ja mun pikkuveljeä lähteny synnyttämään. Oon kuulemma lukenu ihan liikaa.

muokattu.jpg

Illalla käytiin myös leffassa kattomassa maailman kuuminta miestä eli Tony Starkia.

 

Tänään ehkä koin ensimmäisen kunnon ennakoivan supistuksen, tai en kyllä tiiä mikä se oli. Nousin päiväunilta ja sohvalle istumaan mennessä tuntui tosi tukalalta ja siltä kun joku rautavanne olis puristanut lantion kohdalta. Sitten se yhtäkkiä vaan hävisi eikä enää toistunut. Mielenkiintosta kyllä saada tietää että muistuttaako mitkään näistä ennakoivista tuntemuksista sit niitä ihan oikeita supistuksia.. Kaikenlaista särkyä, jomotusta ja kramppausta on kyllä ollut.

Eilen oli toiseksi viimeinen tentti ja se meni luultavasti aika hyvin. Vielä olis rästissä essee laadullisista tutkimusmenetelmistä ja emootiopsykologian tentti, sitten oon tältä keväältä valmis! Laskeskelin eilen, että jos löytäisin itelleni graduprojektin jo ens keväänä ja ahkeroisin puolitoista vuotta kunnolla, niin voisin valmistua hyvässä lykyssä jo jouluna 2015. Eli siis aikataulussa mammalomasta huolimatta. 🙂 Yliopistolla on kivaa, mutta olis jo aika siistiä päästä työelämään kiinni (ja pois tästä köyhyysloukusta jota opiskelijaelämäksikin kutsutaan..).

Suhteet Oma elämä Mieli