38. raskausviikko

Äh, ei me lähettykään synnyttämään viime yönä vaikka koko päivän jomotti selkää ja vatsaa ja tuli vaaleanpunertavaa vuotoa. Päinvastoin nukuin ihan älyttömän sikeästi ja hyvin aamuun asti, ja tässä sitä nyt ollaan, olokin on taas palautunut ihan normaaliksi.

Nyt yritän keskittyä kouluhommiin ja ajatella, että varmasti ehdin vielä siihen ens perjantain tenttiinkin. Vasta sen jälkeen voi sit alkaa kärsimättömänä odotella ja onhan siitäkin sit laskettuun aikaan vielä melkeen kaks viikkoa. Ei mulla muuten mitään hätää oliskaan, mutta kun pelkään että jos menee laskettuun aikaan asti niin ne alkaa miettiä käynnistystä enkä haluu-uu.

Mietin muuten eilen kun kömmin kolmelta yöllä vessaan että mikä ihmeen luonnon lisäkidutuskeino se on, että synnytys alkaa usein yöllä? Miks just sillon, kun on ihan sekasin, paikat jumissa, päätä vähän särkee eikä muutenkaan oo oikeen oma itsensä? Eiks ois kaikinpuolin helpompaa jos se alkais päivällä niin ois vähän skarpimpana.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Terveys

One baby to go, please

Iiik oon niin innoissani! Olin aamulla neuvolalääkärillä ja vauva oli taas kasvanut aika huimasti tässä muutaman viikon aikana ja olis kuulemma ihan valmis syntymään! Lääkäri kehotti ottamaan kaikki keinot käyttöön: paljon lenkkeilyä, rasitusta, siivoamista, saunomista ja seksiä. Kätilötuttu tekstasi, että yksi hyvä luomukeino on rinnanpäiden hierominen, erittää kuulemma oksitosiinia ja lisää supistuksia. Paikat oli pehmenneet, kohdunsuu oli sormelle auki ja vauvan pää tuntui alhaalla. Pää ei kuitenkaan ollut vielä kiinnittynyt ja kohdunkaulaa oli runsaasti jäljellä, eli mikään ihan akuutti tilanne ei ole päällä. Ja toki tässä silti voi mennä se viisi viikkoa ennen kuin mitään tapahtuu. 😀 Luultavasti aika tulee käymään pitkäksi vielä montamonta kertaa, mutta en silti malta olla intoilematta. Lääkäri lopetti sisätutkimuksen vähän kovakouraisesti ja kotona vessassa käydessä olinkin ihan satavarma että pikkuhousunsuojassa oli vähän vaaleanpunertavaa! Anopilta tuli hyvä neuvo: ”Pidä kassi pakattuna mutta yritä silti ajatella ettei mitään tapahdu pitkään aikaan niin ei tuu aika pitkäksi.”

Nyt pidän kaikkia sormia ja varpaita ristissä, että vauva syntyisi itsekseen ja pian. (tällä vauhdilla joutuu muuten kyllä käynnistykseen jos ei ala moneen viikkoon mitään kuulua) Ja sit jos vielä neljän viikon päästä täällä marisen kun sukulaiset soittelee koko ajan että ”joko nyt”, niin muistuttakaa mua, että se on ihan mun oma vika.. soitin meinaan tossa kotimatkan aikana lähes kaikki läpi ja kerroin uusimmat uutiset. 😀

Ja vaikka synnytys ei nyt ihan tänä yönä käynnistyisikään, niinku tietysti toivon, niin ainakin tällä oli se hyvä vaikutus että sain ihan uudenlaisen motivaation tehdä äkkiä rästissä olevat kouluhommat valmiiksi. Oikeastaan vauva sais pysytellä mahassa ens viikonloppuun asti niin saisin käytyä tekemässä vielä viimeisen tentin ens perjantaina ja voisin nostaa kesäkuultakin opintotukea. (ai miten niin nykyajan äideillä on pakkomielle kontrolloida ja suunnitella kaikki? :D)

Edit: Ja lisää hehkutuksen aiheita, MÄ SAIN KANDISTA VITOSEN!!

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe