Uusi neuvolatäti
Muuton myötä päätettiin vaihtaa myös neuvolaa, koska mulla ei oo omaa autoa ja kulkemiset vanhaan neuvolaan olis ollu aika hankalia. Ja voin sanoa että oon aika tyytyväinen nyt!
Uusi neuvolatäti oli hurja höpöttäjä edelliseen verrattuna ja selvästi lukenut läksynsä vanhempien psykoedukaatiosta. 😀 Keskustelu lähti nimittäin liikkeelle siitä, onko meidän lapsuudenperheet ollu ”normaaleja perheitä” ja että meidän omatkin vanhemmuuden toimintamallit tulee sitten sieltä. Tosi hyvä puheenaihe, mutta tein kyllä itelleni tulevaisuuden työtä varten mentaalisen muistiinpanon siitä, että ei saa ikinä kysymättä vaan omassa puheessaan olettaa että ”teillä nyt on varmaan ollu ihan normaalit ja hyvät perheolosuhteet”. Ja siis, mikä edes on normaali perhe? Siitä tuli sellanen olo, että jos mun lapsuudenperhe oliskin ollut jotenkin ”epänormaali” eikä niin hirvittävän suotuisa, niin en olis kyllä enää sen tädin monologin jälkeen kehdannut sitä sanoa. Mutta siis tarkoitus oli varmasti hyvä ja ihanaa, että puhuttiin asioista laajemmaltikin eikä vaan mun verenpaineista ja painosta. 🙂
Sf-mitta meni edelleen ihan yläkäyrällä ja vauvaa tunnustellessa neuvolatäti tokaisi että ”ei tää ihan miltään pieneltä tunnukaan”. Kiva kuulla. :S En ikimaailmassa odottanukaan mitään siroa vauvaa, koska meidän suvussa ei kyllä montaa hentoista ja siroa ihmistä oo ja itekin oon syntyessäni painanut nelisen kiloa. Silti se vähän stressaa, vaikka kyllä kuulemma normaalikokonen nainen synnyttää yli nelikiloisen vauvan siinä missä kolmekiloisenkin. Kahden viikon päästä on neuvolalääkäri ja synnytystapa-arvio, sen jälkeen oon ehkä vähän viisaampi!
