31. raskausviikko

No onhan se kasvanut!

iphone_428.jpg

rv 23, vauva 450g ja…

iphone_514.jpg

..rv 31 ja vauva 1600g.

En todellakaan enää muista miltä tuntui olla litteämahainen. Eilen kaveri sanoi että ei haluais vauvaa, mutta haluais tietää miltä tuntuu olla raskaana. Sit se kysyi, että ”ootko sä nyt muuttunu paljon? Tai että huomaatko et keskityt jotenkin enemmän ittees ja otat itelles aikaa?” Ihan mahdoton kysymys! Tavallaan tuntuu, että en oo muuttunu yhtään ja että teen ihan samoja juttuja kun ennenkin. Tää aika on kuitenkin niin pitkä ja muutos tapahtuu niin pikkuhiljaa, että en pysty yhtään ite analyyttisesti arvioimaan sen vaikutuksia muhun. Rehellisesti sanottuna en edes muista mitä ajattelin ennen raskaanaoloa – tai siis että millaisilla ajatuksilla täytin kaiken sen ajan, minkä nyt käytän raskauden ja vauvan ajattelemiseen. Ainut konkreettinen muutos jonka osasin sanoa on se, että aamujen paras hetki on heräämisen jälkeen kääntää kylkeä ja odotella hetken et vauva alkaa liikuskella mahassa. Voin helposti makoilla vartinkin liikkeitä seuraillen, ennen en malttanut pysyä aamulla sekuntiakaan ylimääräistä sängyssä.

iphone_518.jpg

Muumimamma lähdössä ulkoilemaan.

Tänään aion pitää koulujuttujen suhteen rokulipäivän. Tiiän että se kostautuu viikonloppuna mutkun nyt on vaan sellanen olo, että aivot on yhtä sekavat kuin kalenterikin:

iphone_501.jpg

Suhteet Oma elämä Rakkaus Mieli

Ikävä urheilemaan

tumblr_m0b8eyq8ja1qdtro1o1_500.jpg

Viime keväänä ja kesänä sain ihan älyttömän inspiraation kuntosalilla käymiseen, juoksemiseen ja terveelliseen ruokaan. Kuulostaa ehkä vähän hölmöltä, mutta tähän vaikutti suuresti Iphonen hankkiminen ja siihen ladattu tumblr-sovellus. Lempiharrastukseni oli iltaisin ennen nukkumaanmenoa selata fitspo-kuvia ja miettiä seuraavan päivän treeniä ja ruokaa.

Ajattelin, että jatkan mahdollisimman terveellistä ja liikunnallista elämäntapaa koko raskauden, mutta nyt se on viime kuukausien aikana ollut aika retuperällä. Kiropraktikko kielsi kaikki raskaat liikuntalajit jo muutama kuukausi sitten mun selän säästämiseksi, mikä on kyllä ollut hyvä päätös, koska oon ainakin tähän mennessä välttänyt pahimmat selkäsäryt. Huono puoli on se, että liikunnattomuudella on sellanen ikävä sivuvaikutus, että alan heti lipsua myös syömisissä.. Kun viettää vähän liikaa aikaa kotisohvalla, niin yhtäkkiä tajuaa, että on syönyt viikon jokaisena päivänä karkkia. Ja käynyt kaks kertaa hampurilaisella. Ja joka ilta on ajatellut käydä kävelylenkillä, mut oikeesti ei oo käynyt kertaakaan.

tumblr_mcl2r649xe1rsqd7fo1_500.jpg

Jos suoraan sanotaan niin mua ei vois vähempää kiinnostaa ne raskaanaoleville suositellut ”päivittäiset, rauhalliset kävelylenkit”. Joo pitää kuntoa yllä ja auttaa varmaan hirveesti synnytyksessä, kun on jaksanut olla aktiivinen loppuun asti. Todellisuudessa siitä on aktiivisuus ja kuntoilu kaukana (ja sohvalla makoileminenhan se vasta aktiivista onkin, ehheh…). Hitaasti lyllertäminen on vaan ihan supertylsää ja jo vartin kävelyn jälkeen tulee sellanen olo et kohta pitäis varmaan päästä vessaan. Oon onnistunut kehittämään itelleni niin suuren kävelylenkki-ärsytyksen, että mielummin en lähe ollenkaan. Onneks on pakko kävellä melkeen joka päivä yliopistolle ja kotiin, koska muuten varmaan muumioituisin sohvalle.

tumblr_ma0dp5ptdg1r6bchgo1_500.jpg

Kunnon liikuntaa on koko ajan ikävä. Kuntosalia, bodypumpia, spinningiä, rullaluistelua, pyöräilyä… Elättelen toiveita siitä, että jaksaisin olla todellinen sporttimamma sit kun vauva on syntynyt ja pikkusen kasvanut. Todennäkösesti en, mutta aion nyt ainakin tehdä pieniä lupauksia itelleni: vaunulenkki joka päivä ja vähintään kerran viikossa lenkki jonkun kaverin kanssa niin että voi samalla vaihtaa kuulumisia. Ja joka päivä edes yhdellä aterialla jotain värikästä ja terveellistä syötävää – hedelmiä, marjoja tai smoothie. Silloin on kuitenkin kesä ja kesällä on aika helppo inspiroitua elämään vähän terveellisemmin.

tumblr_m5rvdvb0hl1r6u05ro1_500.png

kuvat tumblr

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys