On siis kevät

Ja sen kyllä huomaa! Kolmen päivän auringonpaiste on tehnyt ihmeitä ja viime viikon ahdistukset on tiessään. Tähän saattaa toki myös vaikuttaa:

– kolme ihan äärimmäisen hyvin nukuttua yötä siitäkin huolimatta, että oon flunssassa. Pitäis olla käytännössä mahdotonta nukkua hyvin raskaana ja flunssaisena, mutta en oo herännyt edes vessahätään!

– kandin lopullinen versio on nyt tulostettu ja odottaa maanantaista palautusta

– ollaan saatu kivoja kihlajaislahjoja J:n naapureilta. Pohjalainen tapa mikä tuntuu ihan hassulta kun on itse elänyt Turun seudulla koko pienen ikänsä. Naapurit oikeesti tuntee toisensa!

– aion tilata itelleni uuden minijärkkärin

– sain viikolla ihania uutisia: ystävälleni ja tämän poikaystävälle on käynyt pikkuinen vahinko, joten meikäläinen taitaa sittenkin saada itselleen mammakaverin!

Maha on kasvanut yhtäkkiä hurjasti ja saa paljon kehuja ja ihmetystä osakseen. Mittasin tänään huvikseni vyötärönympäryksen ja se oli vaatimattomat 105 cm! Kuvia otan heti kun saan hakea uuden hienon kameran postista.

Suhteet Oma elämä Mieli Opiskelu

Asunto-ongelmia

Taidan olla ihan hullu, mutta haluaisin muuttaa.  Ollaan oltu tässä vasta puoli vuotta, muuttaminen on kamalaa ja voin kuvitella että viimeisillään raskaana oleminen ei ainakaan helpota asiaa.

Meillä on kuitenkin tässä muuten niin mukavassa opiskelijakämpässä ihan älytön ongelma: ilmeisesti säästämisen vuoksi lämmitysputket on jätetty seinien ulkopuolelle EIKÄ NIITÄ LÄPIMENOREIKIÄ OLE TILKITTY MILLÄÄN. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että keskikerroksessa asuessa kuulen kiusallisen tarkasti sekä alakerran että yläkerran elämänmenot. Niin selkeästi, että edes oman telkkarin ääni ei peitä naapureiden puheensorinaa.

Sama kaava toistuu vähintään neljänä iltana viikossa: mennään yhdeltätoista nukkumaan ja saadaan just nukahdettua, kun yläkerran naapurit tulee omaan makuuhuoneeseensa ja alkaa höpöttää päivän tapahtumista. Herätään siihen poikkeuksetta, koska puhe kuuluu yhtä tarkasti kuin naapurit juttelisivat meidän makuuhuoneen oven takana. Tähän vielä päälle joka toinen viikko toistuvat illanistujaiset, jotka jatkuvat kolmeen asti yöllä, tietysti aina silloin kun meikäläisen pitäisi herätä aamulla töihin. Musiikkia niissä ei onneksi soiteta, mutta se on aika pieni lohtu.

Ongelma voi kuulostaa pieneltä mutta pidemmän päälle se alkaa ihan oikeasti hajottaa. Yöunet kärsii ja illalla sänkyyn mennessä ei pysty rentoutumaan kun oikein odottaa, että koskakohan se kälättäjä taas aloittaa. (anteeksi naapuri, tiedän ettet ole kälättäjä ja puhut vain normaalilla äänelläsi, ongelma on ainoastaan tässä paskassa talossa jossa on reikiä huoneistosta toiseen)

Nyt vielä selviydyn melko hyvillä yöunilla korvatulppien avulla, mutta odotan kauhulla kevättä kun vauva syntyy. Tuskin silloin uskaltaa mitään korvatulppia pitää kun haluaa kuulla vauvan.  Eikä varmaan ole naapureidenkaan kannalta kivaa jos ja kun meidän vauvan huuto kuuluu yhtä hyvin heille.

Laitan asuntotoimistolle viestiä, että voisiko reikiä jollain tilkitä, jos se vähän parantaisi asumusviihtyvyyttä. Jos ei, niin luulen että me ollaan viimeistään kesällä häivytty täältä, palkkaan sitten vaikka muuttomiehet jos ei muuten onnistu. Oikeastaan tekisi mieli laittaa sisäisen siirron hakemus vireille yksiin uusimpiin kerrostaloihin joka tapauksessa…

Suhteet Sisustus Oma elämä