Rakenneultra

Oi ja voi. Rakenneultra oli ihanampi kun odotinkaan, varsinkin kun stressasin edellisen päivän vauvan liikkumattomuutta. Siellä se kuitenkin pötkötteli kädet kasvoilla ja jalat ristissä niin mukavassa asennossa, ettei meinannut millään suostua liikkumaan, vaikka hoitaja kuinka yritti tökkiä ultraäänilaitteella.

Kaikki oli kunnossa, nelilokeroinen sykkivä sydän näytti ihan neliapilalta. Varpaatkin bongattiin ja yhdessä vaiheessa hoitaja sanoi että ”kattokaa kattokaa nyt se haukottelee, tossa, näättekö!” mutta rehellisesti sanottuna en kyllä erottanut mitään. 😀 Sukupuoliveikkauskin saatiin, siitä herkistyin kaikista eniten.

Itku pääsi vasta autossa eikä meinannut loppua millään. Oivoi <3