Raskauskiloja

a_zagqrcmaasbja.jpg_large.jpg

kuva täältä

 

Oh Jessicalla on ihana vauvamasu! Ja näyttää siltä, että on edellisen raskauden kilotkin aika hyvin häipyneet. Jessica Simpsonin raskauskilot on jotenkin hirveen lohduttavia. Jopa julkkikset voi lihoa raskauden aikana, niin harvinaista kun se tuntuu olevankin!

Ite oon aina stressannut painoani, koska en oo ikinä ollu mikään pienin ja siroin tyttö. Pituutta on 170cm ja painoindeksi on aina ollut siellä normaali- ja ylipainoisen rajalla. En edes muista miten monella dieetillä tai kuntokuurilla oon ollu sen jälkeen kun täytin 14.

Nyt näiden viiden raskauskuukauden aikana painoa on tullu viitisen kiloa lisää ja ihanaa turvotusta on jo havaittavissa, varsinkin nilkat näyttää aina tosi kauniilta päivän päätteeksi – melkein jo tunnistaa niistä painokuvioista että mitkä sukat on ollu tänään jalassa.

Raskauden alussa päätin, että nyt en mieti painoa vaan elelen normaalisti ja huolehdin niistä kiloista sit vuoden päästä, jos niitä kertyy. No, toisin kävi. Pahoinvointia kesti melkein tunnin tarkkuudella ne ensimmäiset kolme kuukautta, samoin tappoväsymystä, joten kuntosaliharrastus ja jumpissa käyminen jäi tosi vähälle. Ahkera liikkuminen on ollut mulle aina se keino, millä oon saanut pidettyä painon edes jotenkin kurissa, koska ruoka maistuu vähän liiankin hyvin. Nyt kun treeni jäi vähemmälle, kertyi ensimmäisen parin kuukauden aikana jo kolme kiloa ja tähän mennessä on tullut pari lisää. Ahdistaa, vaikka tietysti tiedän, että osa painonnoususta menee vauvan, lapsiveden, tissien, lisääntyneen veren ja turvotuksen piikkiin. Miksi silti tunnen ihan hirveän huonoa omatuntoa jokaisesta lisääntyneestä kilosta?

Jännitän neuvolakäyntejä yhtä paljon kuin koululaisena terveydenhoitajalla käyntejä: odotan aina nöyränä tuomiota siitä, miten ”painoa on kyllä nyt kertynyt pikkuisen liikaa, liikutko sä miten paljon?” Kyllä liikun mutta kyllä myös syön, en nyt ihan kahden edestä, mutta silti enemmän kuin 1800 kaloria päivässä. Onneksi en oo vielä kertaakaan saanut neuvolatädeiltä noottia painostani, vaikka se jo yläkäyrällä meneekin. Toivottavasti en saisikaan, ettei tarvitsisi enää yhtään enempää stressata sitä. Sokerirasitustestiin joudun painoni takia joka tapauksessa, siinä on jo ihan riittävästi päänvaivaa.

 

PS. Juustokakku, pizzarullat ja alkoholiton kuohari jääkaapissa iltaa odottamassa. Ehkä huomenna sit sitä salaattia?

suhteet oma-elama rakkaus terveys