Rv 34 + 4
Viimeisen viiden päivän aikana mun superhelppo ja kaikin puolin mukava raskaus on muuttunut aika karseeksi.
En tiiä jatkuuko tää epämiellyttävyys loppuun asti vai voiko yhden päivän liiallinen huhkiminen tässä olotilassa heijastua kolmeen seuraavaankin päivään? Koska nyt kun oon saanut viikonlopun ja tän päivän levättyä niin olo alkaa taas normalisoitua.
Viime torstaina kävelin ja puuhasin ihan liikaa omiin voimiini nähden sekä join ja söin aika huonosti. Siitäpä se kivuus sitten alkoikin: ensin torstai-iltapäivällä makoilin sängyllä hetken ja koin ensimmäiset harjotussupistukset, mitkä ei tuntunu yhtään kivoilta. Lähinnä ne tuntu aaltoilevilta menkkakivuilta ja menkkakivut tuntuu aina tosi kurjilta, vaikkei välttämättä tekiskään ihan älyttömän kipeää.
Sen jälkeen oon kärsinyt koko viikonlopun tuhannesta ja yhdestä erilaisesta vatsa- ja selkäkivusta. Kivuliaimpina liitoskivut (sukkapuikkovertaus on aika oivallinen) ja se kun vauva liikkuessaan työntää päätään alas ja alapäätä vihloo. Ehti jo tulla paha mieli, kun en viikonlopun kärvistelyissäni yhtään nauttinut vauvan liikkeistä vaan toivoin, että kunpa se nyt vaan nukkuis ja olis paikallaan niin ettei muhun koko ajan sattuis.
Menkkamaisia kipuja tuntuu aika ajoin ja iltaisin särkee yläselkää ja kohdun yläreunaa (?), se tuntuu sellasena inhottavana lihassärkynä, mihin onneksi auttaa aika hyvin venyttely ja hierominen. Öisin on muita epämääräisiä vatsakipuja ja kyljen kääntäminen tuottaa jo suuria ongelmia. Aamulla oon huonosta nukkumisesta ihan pökkelö, selkä jumissa ja jalat turvonneina. Pitäisköhän alka käyttää tukisukkia nukkuessa? Ja kaiken tän lisäksi on neljättä päivää maha ihan sekasin.
Jos viikkoja ei olis näin paljoa jäljellä, oisin ihan varma että pian pitää lähteä synnärille. Aloin jo pakata sairaalakassiakin valmiiksi, ihan vaan varmuudeksi. Onneksi vauva.fi ja kaksplussa palauttaa aina maanpinnalle, monilla on samanlaisia tuntemuksia ollut jo paljon aikasemminkin ja silti ne on synnyttäneet viikoilla 40-41. Eli ei tässä nyt pidä alkaa hötkyillä. Tärkeintä on näköjään muistaa oikeesti levätä, eikä tehdä täyden päivän päätökseksi mitään viiden kilometrin reipasta kävelylenkkiä, vaikka just sillä hetkellä ehkä oliskin puhtia.
Arpiakin on tullu varsinkin navan ympärille, ei naurata. Mulla ne ilmestyi ihan yhtäkkiä yhden viikon sisään, tuntu että aina aamulla peiliin katsoessa oli uusia. Nyt on onneksi tahti vähän rauhottunut.