Seija-myrskyn jälkeinen aamu

Olipa hurja yö, en kyllä muista koska viimeksi olisi ollut samanlainen myräkkä. Sai pelätä omituisia paukkeita ja ikkunasta sisään kaatuvia puita, vaikkei meidän lähellä edes oo puita. Silti kuulosti välillä siltä, että joku sieltä ikkunasta pian läpi tulee. Senpä takia olinkin aika yllättynyt kun aamulla herätessä oli maailman kaunein valo.

Eikä tarvii enää ihmetellä mistä se helvetillinen pauke kuului, kun täällä betoniviidakossa muutenkin kaikuu kaikki äänet ikkunalaseista. Vastapäisen kerrostalon pihalle oli ilmestynyt varoitusnauhaa ja vasta puolen tunnin kuluttua tajusin katsoa ylös ja tadaa! Mahtanut olla kiva yö tuolla ylimmäisessä kerroksessa.