Sosiaalisesti rajoittunut äiti harrastaa
Oltiin tänään toista kertaa vauvakahvilassa. Uusien harrastusten aloittaminen on aina jännää ja varsinkin, jos ne on tollasia ryhmäjuttuja, missä pitää ihan oikeesti puhua ihmisten kanssa. 😀 Varmasti yksi syy siihen, miksi niin monet kammoaa sellaisia on se, että ne ekat kerrat tuntuu usein vaan kamalalta. Tavallaan se on uutta ja kivaa, mutta ennen kun alkaa kunnolla tutustua ihmisiin niin ihan pienimmistäkin jutuista tulee helposti tosi ulkopuolinen ja tyhmä olo. Ja sattuipa niin, että kolme muuta äitiä vauvoineen tunsivat toisensa jo etukäteen, joten pikkuisen ulkopuoliseksihan siinä joistakin jutuista jäi. Kun siihen yhdisti ärsyyntyneen Pertsan (väsy), niin niinhän siinä kävi että kolme muuta äitiä asettelivat suloiset ja kiltisti köllivät vauvansa vierekkäin, ihailivat niitä ja suunnittelivat Hulluille Päiville menoa samalla kun meikäläinen käveli tuskanhiessä ympäri kerhohuonetta ja yritin Pertsan viihdyttämisen ohella kuunnella sivukorvalla mitä muut puhuu. 😀 Ohjaaja kävi välillä jututtamassa mua ja leikitti Pertsaa, mutta vähän valjuksi jäi vielä tämänkin kerran anti. En kuitenkaan aio luovuttaa! On sitä ennenkin uusissa ryhmissä sinnitelty ja tiedän, että lopulta niissä alkaa aina viihtyä.
Siinä kuunnellessani huomasin, että toiset äidit ovat aikamoisia menijöitä. Vauvat olivat vasta parin-kolmen kuukauden ikäisiä, mutta he olivat jo käyneet Vauvakinossa, jättäneet lapsensa kuntosalin lapsiparkkiin (tai näin ainakin sivukorvalla olin kuulevinani, itekin oon jo paljon miettinyt sitä, ilmeisesti tällä vauvalla oli ainakin mennyt hoidossa hyvin) ja suunnittelivat tosiaan keskiviikkoista Stockmannin reissua. Miettipä yksi äiti myöskin jo matkaa Kaliforniaan. Mä kun oon kuvitellut että me ollaan ihan suht menevää sorttia, mutta mitä vielä! Meidän käynnit on rajoittunut lähinnä kavereiden luona kyläilyyn ja mummuloihin. Keskustan kahviloihin oon uskaltautunut Pertsan kanssa vasta muutamia kertoja ja pari viikkoa sitten tehty bussimatka vaunujen kanssa oli tälle äidille jo melkeen liian jännittävää. 😀 Mutta se kai tollasissa ryhmissä onkin ideana, saada vertaistukea ja kuulla mitä muut tekee.
Huomasin myös, että Pertsa on todellinen jättiläisvauva. Siellä oli ihana pieni kahden kuukauden ikäinen tyttövauva, joka painoi nyt saman verran kuin Pertsa kahden viikon ikäisenä, no kidding. Eli en enää ihmettele miksi lastenhoitaja synnärillä huudahti että ONPA ISO, jos minun vastasyntyneeni on todellakin ollut samankokoinen kuin monien muiden vauvat kuukauden ikäisenä. Mites kun seuraavat vauvat on yleensä aina isompia kuin esikoinen, hehhee..
Meet the giant baby.