Starstruck
Lähdin perjantaina Helsinkiin kokonaiseksi viikonlopuksi. Jo pelkkä yökyläily ystävän luona olisi ollut melkein liian hyvää ollakseen totta, mutta sen lisäksi menimme Mumford & Sonsin keikalle.
Lauantaiaamulla kiersimme Töölönlahden ja kokkasimme lenkin päätteeksi häädieettiruokaa, kuten kunnon morsianten tietysti kuuluu. Tarkoitus oli lähteä kaupungille, mutta päädyimmekin katsomaan Frozenin ja syömään puolet kilon irtokarkkipussista. Miten onnellinen voi ihminen olla?!
Illalla etkoilimme porukalla ja joimme proseccoa. Hartwall-areenan pihalla alkoi jännittää melkein yhtä paljon kuin joskus 15-vuotiaana ensimmäiselle stadionkeikalle mennessä (oli muuten Coldplay, köh).
Keikka oli ihana ja upea ja kaikki ylistyssanat. Siitäkin huolimatta, että en tunnistanut puoliakaan biiseistä. Mutta Tompkins Square Park, Believe ja Little Lion Man olivat just niin huikeita kuin ovat levyltä kuunnellessakin olleet. Ja Marcus Mumford! Siiis. En edes muista koska olen ollut näin rakastunut johonkin laulajaan, ehkä joskus teininä Chris Martiniin tai siihen Panic! At The Discon emolaulajaan. Koko kotiinpaluujunamatkan googlettelin kuvia Marcuksesta ja Carey Mulliganista ja riuduin kateudesta.
Äitienpäiväaamupalalla oli hieman heikko olo. Hedelmäsalaatti, kahvi, karkit ja sipsit kuitenkin auttoivat. Päälle vielä pehmis ja Fafa’sin pitaleipä niin ei tarvinnut kauheasti hääpukuun mahtumista sunnuntaina ajatella..
***
Yhtä aikaa toisaalla pikkumiehestä kuoriutui kuulemma todellinen traktorikuski:
