Supistelu alkakoon!

Tänään on meneillään rv 34 + 3 ja vatsaa on kiristellyt epäsäännöllisen säännöllisesti jo viikkojen ajan. Eilen kuitenkin saavutettiin joku uusi virstaanpylväs ja ensimmäiset kipeät ja säännölliset supistukset iskivät illalla telkkaria katsellessa. Tuntuivat ihan samoilta kuin Pertsan synnytyksen alkaessa: kohtu jännittyy niin kovaksi, että rintakehän päällä tuntuu istuvan norsu eikä henkeä saa vedettyä kunnolla, samaan aikaan alavatsaa jomottaa ja särkee. Vaikka en oikeasti usko synnytyksen alkavan vielä ainakaan kuuteen viikkoon, nukuin silti tosi levottomasti. Välillä heräilin supistuksiin ja välillä murehtimaan sitä pitäisikö tässä nyt murehtia enemmänkin ja soittaa jonnekin. Lopulta sain unenpäästä kiinni, kun supistukset vihdoin laantuivat ja rauhoittelin itseäni miettimällä, että viikkojen puolesta aletaan jo olla melko turvallisilla vesillä.

Ystäväni lohdutti ja toivoi, että supistelu loppuisi itsellään. Skeptisenä en usko siihen itse yhtään, vaan ennemminkin ajattelen että tästä se nyt alkaa (nyt jo?!). Tuskinpa supistuksista enää eroon pääsee, luultavasti kipeistä harjoitussupistuksista tulee melko vakituinen vaiva ennen kuin ne ihan oikeat alkavat. Helpotuksesta voi huokaista sitten vasta, kun viimeinenkin jälkisupistus on kärvistelty vauvaa imettäessä.