Tag: raskaus2

Olin ihan häkeltynyt kun kävin viime viikolla takki päällä apteekissa ja apteekkari kysyi, että ”Onko nää sulle? Ootko jutellu hoitajan kanssa, että saatko raskaana ollessa näitä syödä?” Ihan rehellisesti mun eka ajatus oli että öh, miten sä tiiät että mä oon raskaana? 😀 No mut ihan kiva jos näytän oikeesti raskaanaolevalta enkä vaan tosi lihavalta […]

Tiedättekö sen tunteen, kun lyhyen ajan sisällä tapahtuu liikaa stressaavia ja kurjia juttuja? Ensin murehtii aikansa niitä ihan oikeita murheita, mutta sitten kun ne olisivat jo menneet ohi, yhtäkkiä huomaa pahoittavansa mielensä ihan pikkujutuistakin koko päiväksi. Itkettää, tuntuu pieneltä ja surulliselta. Ja ihan siltä, että maailma tahallaan potkii päähän. Enkö sais viettää edes yhtä päivää […]

Rakenneultraan mennessä olin melko vakuuttunut kahdesta asiasta: vauva olisi terve ja poika. Ja oikeaan osuivat molemmat! Kun kätilö alkoi tutkia sikiön jalkoväliä, jännitin vielä hurjasti että ”mitä jos se sittenkin olisi tyttö!”. Miksiköhän? Ehkä eniten siksi, että haluaisin nähdä minkä näköinen meidän tytär olisi. Ja myös siksi, että olisi ihana nähdä millainen J on tyttären […]

Pertsan syntymän jälkeen muistan ajatelleeni etten synnytä enää ikinä. Edes sen ihanan pienen vauvan saaminen rinnalle ei pyyhkinyt pois sitä, miten tuskaista ja järkyttävää synnyttäminen oli ollut. Näin synnytyksestä painajaisia, joista heräsin täydessä paniikissa. Olin ehkä lähtenyt vähän soitellen sotaan ja ikuisena optimistina ajatellut, että jospa munkin synnytys on nopea eikä kipu ole kidutukseen verrattavaa. Mietin, […]

Maanantaina pyörähtää käyntiin raskausviikko 19, eli lähes puolivälissä mennään! Tai toivottavasti mentäis jo nyt, ei yhtään haittaisi vaikka pikkusisarus syntyisi viikon tai pari etuajassa. Todennäköisesti on kuitenkin jo viikon 37 tienoilla täysikokoinen ja syntyessään yli nelikiloinen, kuten Pertsakin oli. Vaikka pahin pahoinvointi ja väsymys ovat jo ohitse, niin ei ole kyllä tietoakaan sellaisesta auvoisesta energisyydestä, […]

Elämä alkaa taas pikkuhiljaa voittaa! Maanantaina oli kyllä vielä joku mystinen loppuhuipennus viikon sairasteluille: aamulla oli kurkku kipeä, mutta muuten olo sen verran hyvä, että lähdin reippaasti yliopistolle. Bussissa iski yhtäkkiä ihan hillitön huimaus- ja oksetuskohtaus, niin ylitsevyöryvä, että epäilin sen jo olevan jonkin sortin paniikkikohtaus. Happi tuntui loppuvan, vaikka hengitteli kuinka syvään, ja itku […]

”No mitkäs ne henkilökohtaiset syyt sitten ovat? Jahas. No.. katsotaan. Tämä ei kyllä ole mikään yleinen käytäntö ja se voi olla aika hankalaa kun meillä on muutenkin näitä muutoksia täällä meneillään. Tokihan se olisi ensisijaista että asiakkaan on neuvolassa hyvä ja turvallinen käydä. Mutta täällä on kyllä kaikilla aika täyttä.”, sanoi tiukan kuuloinen sihteeritäti minulle […]

Alempi pallero on takaraivo, ylempi selkä. Siinä hän nyt on. Tuleva kummitäti laittoi ensin viestillä kohteliaasti ”Oi ihana, ensimmäinen kuva kummilapsesta, täytyy kehystää!” mutta myöhemmin paljasti, että todellisuudessa ei oikein erottanut mikä on päätä ja mikä vartaloa. Enkä kyllä yhtään ihmettele! Meillä ei tunnu ikinä käyvän hyvä tuuri ultrakuvien kanssa, vauva näyttää aina epämääräiseltä mytyltä […]