Tiukkaa tekstiä lapsen vihasta

Tiedättehän Kodin Kuvalehden huippyhyvän palstan Suorat sanat? Palstalla eri alojen ammattilaiset jakavat mielipiteensä ja näkökulmansa jostakin mielenkiintoisesta aiheesta. Luen lehden aina äitini luona ja viime kerralla juttu oli niin hyvä, että oli pakko repäistä sivu irti ja laittaa laukkuun. Tää menee arkistojen kätköihin ja ehkä sitten muutamien vuosien päästä, kun Pertsa on isompi, muistan kaivaa tän jostain esiin ja laittaa jääkaapin oveen. Ihan vaan muistutukseksi meille aikuisille siitä, että välillä pitää unohtaa omat ärsytykset ja asettua lapsen kenkiin. Ja saattaa näistä ajatuksista olla hyötyä myös tulevassa ammatissakin, jos päädyn perheiden kanssa työskentelemään.

Kodin Kuvalehti 21/2013

Mielestäni jutun parhaat pointit olivat:

Vihan ja kiukun tunteet ovat lapselle suojakeino, joka kertoo että ”Nyt riittää! Näin minua ei kohdella!” Eli siis ihan samalla tavalla kuin meille aikuisillekin, toisinaan meidän aikuisten näkökulmasta lapsen rajat ja loukkaantumisen aiheet vain vaikuttavat vähän pöljitä. Mutta tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan:

”Tokaisemme helposti: ’Älä nyt leikistä suutu’ tai ’Ei kai se nyt noin iso juttu ollut’. Lapselle pienikin juttu voi olla aidosti iso.”

Usein lasta rangaistaan vihasta. Jäähy voi auttaa tilanteen katkaisemisessa, mutta ei poista tunteita. Tunteet – viha ja turvattomuus – pitää voida käsitellä turvallisesti aikuisen avulla. Syli on paras paikka isommallekin lapselle.

Aikuinen voi määrätä itsensäkin jäähylle jos tunteet meinaavat ylikuumeta. Esim. lenkille.

Lapsella ei ole sanoja eikä keinoja käsitellä tunteitaan rakentavasti, aikuisen on opetettava ne. Vihainen saa olla, mutta silti ei saa rikkoa tai satuttaa.

Usein vanhemmat häpeävät lasten raivareita julkisella paikalla ja ”siksi mieluummin ärähdämme kuin ymmärrämme”. Jos kaksivuotias saa raivarit kaupan lattialla, pelätään, että hän on sellainen vielä kolmekymppisenäkin. ”Todistettavasti niin ei kuitenkaan käy. Muuten kauppojen lattiat olisivat täynnä kiukuttelevia aikuisia.” (Paitsi tähän on lisättävä että mites ne aikuiset jotka purkavat omat aggressionsa suoraan asiakaspalvelijoihin.. joskus oliskin ehkä ihan virkistävää jos joku tällainen huonokäytöksinen idioottiasiakas mielummin heittäytyisi lattialle parkumaan kuin möykkäisi myyjälle. No mutta toisaalta ne aikuiset taitavat olla ehkä juuri niitä, joita ei ole opetettu rakentavasti käsittelemään vihan tunteitaan.)

Vihasta tehdään kauppatavaraa: ”Sanomme, että jos olet kotimatkan itkemättä, saat kotona jätskiä.” Aikuinen ei aina jaksa vastaanottaa lapsen rasittavalta tuntuvia tunteita, mutta usein auttaisi jo pelkästään se, että jaksaisimme kuunnella hetken mitä lapsella on mielensä päällä.

”Lapsella on oltava lupa olla keskeneräinen, vasta tunteittensa treenausvaiheessa.”

Aamen! Lainaukset Päivi Nurmelta, uudelta idoliltani.