Toinen mielessä pyörivä uni-juttu

Eli Uni. Turku.

Tänään pääsin vihdoin luennolle asti, vaikka aamulla meinattiin klassisesti nukkua pommiin. Väsyneenä ja kamalassa kiireessä ehti jo muutaman kerran kirota mielessään, että mitä oikeen oon tekemässä kun tässä olis vielä kuukausi äitiyslomaakin jäljellä.

Mutta oli se kuitenkin kaiken vaivan arvoista, koska tänään tajusin ettei musta olis ikinä lattemammaksi*.

En ollut tajunnutkaan, miten paljon ikävöin yliopistolle. Kaikki näytti ihan samalta kuin toukokuussa (tietenkin, mutta itsellä on vaan sellainen olo että elämä ja maailma jakautuu aikaan ennen ja jälkeen synnytyksen). Tuli aikamoisia flashbackeja, varsinkin vessassa käydessä, siellä kun tuli aika paljon rampattua viime keväänä..

Olin ajoissa paikalla, joten ehdin keittää ainejärjestön huoneella kahvikupillisen ja syödä pöydälle jääneen viimeisen muffinsin.

Ainejärjestön huoneen seinillä on hyvin hämmentävää Freud-taidetta

Luento meni hujauksessa ja olin niin tyytyväinen, kun osasin edelleen tosta noin vaan etsiä tehokkaasti nippelitietoa artikkelipinosta ja jäsentää sen osaksi meidän ryhmän esitystä. Eikä edes ihmisten edessä puhuminen jännittänyt sen enempää kuin ennenkään eli en olekaan niin erakoitunut kuin luulin!

Tuntui mahtavalta ja jotenkin tosi hyödylliseltä välillä pohtia aikuisten asioita, kuten hyvinvointivaltion nykytilaa. Yliopistolle paluu taisi olla juuri se, mitä kaipasinkin. Nimittäin jos joudun olemaan päivät pitkät vaan omien ajatusteni kanssa, alan miettiä ihan liikaa kaikenlaista ja ahdistun. Viime aikoina oon esimerkiksi miettinyt pelottavan paljon auto-onnettomuudessa kuolemista, varmaan juontaa juurensa siitä Miina Maasolan onnettomuudesta. Eli näköjään ihan oman mielenterveydenkin kannalta hyödyllistä palata opiskelijaksi! Tämän kokemuksen perusteella meidän perheelle on varmasti paras vaihtoehto se, että Pertsa menee ensi syksynä osapäivähoitoon ja minä yliopistolle..

..ellei sitten tämä jo kolmatta aamua jatkunut omituinen kuvotus ole merkki jostain. Siinä tapauksessa menisi suunnitelmat taas ihan uusiksi. Mutta se jääköön nähtäväksi, voi hyvin johtua myös väsymyksestä.

*tänään yksi ryhmäläinen selitti miten kotihoidontuen muutoksilla yritetään saada lisää rahaa valtion kassaan: ”Että saataisiin kaikki lattemammat pois kotoa takaisin töihin.” :D