Uusi duuni, uudet tuulet

Huh ja hei. Nyt muistan, miltä sellainen velvollisuuksiin liittyvä aikuisstressi tuntuu. Se on aika erilaista verrattuna sellaiseen apua-miksei-tää-vauva-nuku-stressiin – voisinpa sanoa että ihan virkistävää, ainakin tällaisina sopivan kokoisina annoksina.

Olen siis palannut luentosalin penkille ja saanut myös uuden, omaan alaan liittyvän työn tutkimusavustajana. Testaamme kevään ajan yläkoululaisia, eli siis saan tärkeää oman alan kokemusta ja vieläpä palkkaa siitä! J on jäänyt isyyslomalle, yksi viikko takana ja neljä edessä. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin eikä isyyslomasta loppujen lopuksi tarvinnut yhtään tapella pomon kanssa, niin kuin aluksi pelkäsin. Rahallisesti tekee aika tiukkaa, mutta onhan tää kuitenkin ainutkertainen tilaisuus viettää pitkiä laiskoja aamuja koko perhe yhdessä.

Saa nähdä mitä blogille käy, se nimittäin on tällä hetkellä jäänyt kaiken muun tekemisen jalkoihin. On luentoja, tilastomatikan harkkatöitä, kirjatenttejä, lapsenhoitoa, elämäntaparemppaa (tästä ehkä myöhemmin lisää) sekä tietysti ystävien ja sukulaisten näkemistä. Tuntuu, että vuorokauden tunnit loppuvat kesken eikä millään malttaisi istua koneella.

Pikku-Kekkonen kasvaa ja kehittyy aivan huimaa vauhtia. Hän täytti toissa viikonloppuna 9 kuukautta ja osaa yhtäkkiä seisoskella suvereenisti tukea vasten eikä enää edes pahemmin muksahtele ja loukkaa itseään. Seisomaan noustaan arviolta tuhat kertaa päivän aikana ja aina kun jostain kuuluu vähänkin musiikkia, alkaa armoton jammailu. Uusin hauska juttu on harjoitella tuetta seisomista ja kiipeilyä sekä aukoa kaappien ovia. Sanoista ymmärretään jo ainakin oma nimi, ”ei”,”maitoa”, ”syömään”, ”nälkä”, ”puuroa”, ”missä isi”, ”heiheei”, ”taputaputap” ja ”aaaaii”.

Olen vihdoin lopettanut hyvällä omallatunnolla imetyksen (tästäkin ehkä myöhemmin lisää), joten vauvan kanssa elossa ei enää stressaa mikään muu kuin nukkumiset. Yösyötöistä ja flunssakierteestä on nyt päästy eroon, mutta liikkeellelähtö häiritsee yöunia ihan valtavasti. Joka yö Pertsa herää klo 02-04 välillä ja toisinaan saattaa mennä puolitoista tuntia ennen kuin hänet saa taas nukahtamaan. Ehkäpä se tästä rauhoittuu ajan myötä. 🙂