”Vanha elämä oli niin pieni, ettei siihen enää mahtunut”

Ollaan menossa lauantaina Disco Ensemblen keikalle ja hoksasin vasta nyt miten valtavan kauniit sanat Second soul -kappaleessa on.

and you will find a second soul
the kind that you can mix in with your own
you will find a second soul
someone who vows you’ll never be alone

Kunpa joku olis kertonut sen tälle surusilmäiselle nuorelle tytölle viisi vuotta sitten:

Että ei elämä aina tuu olemaan niin yksinäistä kuin nuorena tuntuu. Eikä kaikkea energiaa tarvitse käyttää poikaystävän löytämiseen, kyllä se löytyy. Se voi olla se kaikista epätodennäköisin tyyppi, se jonka kaveriin on alunperin iskenyt silmänsä. Se hiljainen kaveri, jonka kanssa on kiusallista istua kahdestaan. Se, joka kuitenkin pysyy siinä sun vieressä, vaikka varmasti sitäkin kiusaa hiljaisuus. Se, joka loppujen lopuksi onkin aika samanlainen kuin itse on. Se, josta laittaa kavereille kotiin viestiä, että ”Mä oon ehkä löytänyt yhden pojan. Se on kyl sellanen maajussi, mut taidan tykätä siitä aika paljon. Ja oon ihan vakuuttunu et se näyttäis tosi hyvältä Converseissa.”

Välillä on ikävä nuoruutta, vapautta, taiteilijasieluutta, angstia. Sitä tunnetta kun oli koko maailma valloitettavana, kaikki kesäyöt juhlittavina ja unelmat avoinna. Oon huomaamattani muuttunut niin tavallisen tylsän aikuiseksi. Eihän musta pitänyt tulla tällaista? Mutta todellisuudessa tähän tylsänoloiseen parisuhde-elämään on piilotettuna suuri salaisuus: niin paljon onnenhetkiä, ettei sitä vaihtaisi enää mistään hinnasta nuoruuden epävarmuuteen tai yksinäisiin krapula-aamuihin.