Viikkokatsaus

Ollaan Pertsan kanssa vietetty aika leppoista elämää. Viime perjantain PMMP:n keikka oli ihana ja oon niin tyytyväinen että päätin mennä, oli kivaa olla kavereiden kanssa ilman että joku rääkyy sylissä ja aamulla sai taas pitkästä aikaa nuuskutella ihanaa vauvelia. Siellä keikkapaikassa oli kyllä jotenkin omituista olla, koska oon viettänyt siellä paljon iltoja neljä vuotta sitten sinkkuna. Nyt tuntui tavallaan ihan samalta kuin silloin, mutta kuitenkin koko ajan pieni ääni päässä hihkui että ”Musta on tullu äiti! Mulla on ihan pieni vauva kotona! Ette tiiäkään miten sulonen!” Hassua. Sekin oli hassua, että näin siellä sen kätilön, joka otti meidät silloin illalla synnärille sisään. Tuli aikamoinen flashback ja aloin miettiä, että ajatteleekohan kätilöt koskaan baareissa ja muualla että ”ton kanssa oon synnyttäny.. ja ton ja ton..”? 😀

Sunnuntaina vietettiin päivä Pertsan kummitädin ja isotädin kanssa. Tuntu niin luksukselta, kun mun täti tarjosi meidän köyhälle pikkuperheelle hampurilaisannokset (Angus-härän pihvillä, namm..), pehmikset ja cappucinot. Siitä onkin aikaa kun on viimeksi käyty ulkona syömässä.

Oltiin Pertsan kanssa pukeuduttu converseihin niinku hip-äidin ja -vauvan kuuluu!

Muuten ollaan vaan lötkötelty kotona. Ollaan löydetty aika hyvä yhteinen rytmi: herätään kymmenen aikoihin, Pertsa syö ja seurustelee hetken ja sit lähdetään vaunulenkille. Iltapäivä kuluu Pertsan nukkuessa ja syödessä, mä juon iltapäiväkahvit, siivoilen ja tuijotan telkkaria. Aika monena päivänä meillä käy myös kavereita kylässä, mikä on tosi piristävää. Varsinkin kun on sellasia kavereita, jotka tuo tuliaisina Stockan caesar-salaattia! Iltaisin Pertsa jaksaa seurustella jo yli tunnin ajan, erityisesti J:n kanssa. Iltaitkulta on pystytty välttymään vasta pari kertaa ja se vaatiikin sen, että ruoka-aika ja taivaankappaleet on täydellisesti kohdillaan.. Korvatulpat on siis ihan tarpeelliset. Eilenkin imetin sängyllä kolme kertaa ja joka kerralla Pertsa nukahti, mutta aina kun pääsin keittiöön saakka niin makkarista alkoi kuulua epämäärästä kähinää. Lopulta se nukahti vasta jutustelun, hetken huudon ja viimeisen maitotilkan jälkeen. Nukuttamiseen meni siis taas reilusti yli tunti. Mutta palkinnoksi äiti sai kyllä taas kunnon yöunet, kun imettämään piti herätä vain kello kahdelta ja viideltä!

Lemppari lenkkireitti kiertää linnan

Maailman seksikkäin kokkailija

Tiistaina koeleivottiin serkkuni eli Pertsan tulevan kummitädin kanssa ristiäiskakku ja hyvä että kokeiltiin! Ootteko tienny, että kun sekottaa vaniljarahkaa ja maitosuklaata, niin se on ensin salakavalan herkullista mutta muuttuu myöhemmin ihan salmiakin makuseksi? Ei kovin raikas täyte kesäiseen mansikkakakkuun siis. Nyt oonkin elänyt pari päivää pelkällä kakulla, yritän kyllä ensin keksiä jotain terveellisempää syötävää mutta lopulta löydän itteni kuitenkin jääkaapista lusikka kädessä. Noh, tänään saa vielä herkutella, huomenna alkaa armoton 10 päivän tehodieetti. Haluun pukeutua ristiäisissä mun yo-mekkoon (kaunis Marimekon semi-kotelomekko), mutta se näyttäis ja tuntuis päällä paljon paremmalta jos olisin ihan pari kiloa hoikempi. Eli ostoslistalla on siis paljon kanaa, parsakaalia, raejuustoa ja proteiinipatukoita.

”Voiksä nyt hoitaa välillä tätä et mä voin tehä jotain muuta?” ”Joo anna tänne vaan” …

Toisaalta, imetän itekin aina iphone kädessä.

Ainiin, käytiin me 1kk-neuvolassakin! Hienosti oli taas buukattu aikoja päällekäin niin että ehdittiin olla siellä ehkä 10 minuuttia eikä lääkäri kerinnyt vastata mihinkään mun kysymyksiin kunnolla. Ne ehti varata Pertsalle seuraavana ajan tietokoneelta ja kun kysyin että voinko nyt samalla varata itelleni jälkitarkastusajan niin vastaus oli että nyt ei kerkee näpytellä, soita soittoaikana ja hei hei. Ymmärrän että on kesälomia ja kiire, mutta toi nyt oli vähän naurettavaa taas. Pertsa oli kasvanut kivasti, jäpikkä oli silloin viikko sitten 5680 grammaa ja 60 senttiä. Pitkä ja hoikka poika.

En kestä noita converseja, vielä söpömmät kun osasin kuvitellakaan! :D