Vuosi 2012, osa 1
Tammikuu alkoi aika ikävissä merkeissä. J lasketteli Levin reissulla pikkuveljensä kanssa metsäreittejä, kaatui kovasta vauhdista ja törmäsi olkapää edellä kantoon. Raukka pääsi onneksi ihan mahtavan lääkärin hoiviin (tyyppi soitettiin paikalle jostain kauempaa ja marssi reteänä kunnon erävarustuksessa toimenpidehuoneeseen). Istuin täysi lasketteluvarustus päällä odotushuoneessa pari tuntia ja juttelin sveitsiläismiehen kanssa Suomen Lapista ja lappalaisukon kanssa meidän ”eteläläisten” kummallisuuksista. Viikko tämän epäonnekkaan reissun jälkeen ajoin itse kolarin kaupungissa, henkilövahingoilta säästyttiin mutta J:n uusi auto meni lunastuskuntoon. Kaiken kukkuraksi kolari oli vieläpä oma vikani (tai oikeastaan ihan helvetin typerän valoristeyksen vika) ja sellaista fiilistä ei kyllä toivo kenellekään. Oli hirrveen kiva käydä hoitamassa asioita poliisilaitoksella ja tulla kutsutuksi ”syytetyksi”. J:ltä kysyttiin myös, että haluaako hän ryhtyä oikeustoimenpiteisiin tuhoamani auton vuoksi. No ei onneksi halunnut. 😀
Helmikuu oli jo vähän parempi, J:n käsi alkoi parantua ja lähdimme vanhempieni kanssa Espanjaan lomailemaan. Asuttiin viikko Fuengirolassa, mutta kierreltiin autolla myös Sevillassa ja Cadizissa.
Muuten kevät meni opiskellessa ja urheillessa. Löysin tumblr.com:in, rakastuin fitblr-juttuihin ja aloin käydä ahkerasti kuntosalilla. Kasvatin omaa hiusväriä takaisin. Jännitin, saako J harjoittelupaikan kotipaikkakunnaltani, jotta vuoden kaukosuhteilujakso päättyisi. Asuin unelmieni yksiössä, 7. kerros, näkymät satamaan, puulattiat, iso kylppäri.. Harmi ettei siellä olisi millään mahtunut asumaan kolme tyyppiä, muuten olisin jäänyt sinne vielä moneksi moneksi vuodeksi.
Juhlistimme kesän ja yhteiselon alkua, kun J sai työharjoittelupaikan ja asuttiin taas yhdessä.
Luin kesätenttiin, kävin töissä, rullaluistelemassa, uimassa ja jätskillä joen rannassa. Kaikkea kivaa kesäistä, mutta viikot meni ihan supernopeesti kun tehtiin molemmat tosi pitkää työpäivää. Myös yhdessäeloon piti totutella: välillä väsytti ja ärsytti niin paljon, että melkein jo kaipasi kaukosuhteen omaa aikaa ja ah-niin-rakastuneita jälleennäkemisiä. Kesäkuussa podin ensimmäistä kertaa kovaa vauvakuumetta.
Kävin Ruisrockissa, jossa join edellisen kunnon kännin (nyt kun miettii niin hyi, ei oo kyllä ikävä). Puhelimesta loppui akku ja hukkasin kaikki kaverit, oli siis tosi onnistunut ilta. Muistona kaunis Silja-tatuointi niskassa!
Loppukesästä ramppasin ihan hulluna kuntosalilla ja ajattelin että tästä tulee nyt oikeesti elämäntapa. Jepjep.
Elokuun alussa J yllätti kysymällä, haluisinko oikeesti vauvan ja pienen pohdinnan jälkeen päätin että kyllähän mä haluan, oltiin siitä asiasta nyt kuitenkin jo talvesta asti aina silloin tällöin puhuttu. Tässä kuva paria viikkoa ennen kun tein positiivisen testin. Huomatkaa hieno taiteellinen näkemys uudesta urheilullisesta minästä.. eli siis oikeasti halusin vaan nähdä miltä näytän sivulta päin. :D No, melko kivaltahan se maha näytti, mutta nyt those days are long gone. Nyt maha on erilailla kiva!
Tässä kuvassa myös näkyy se mitä tarkoitan sillä että en ole mikään ihan hentoinen: reittä on vaikka muille jakaa! Noihin aikoihin kuitenkin aika paljon myös lihasta. :D
Alkusyksystä käytiin Tukholmassa ja pidettiin suurta uutista salaisuutena ensimmäiseen neuvolakäyntiin asti. Sen jälkeen kerrottiin sukulaisille ja lähimmille ystäville, ja reaktiot olivat toinen toistaan ihanempia.
Syyskuussa oli paljon kauniita päiviä.
J oli apuna kotitilallaan ja meikäläinen istui seuraneitinä toisinaan traktorissa, toisinaan puimurissa. Ja höpötin vauvajuttuja, tietty.
Syksyn kunniaksi leikkasin tukan lyhyeksi, silloin se oli väriltään ihan au naturel. Päätös olla värjäämättä sitä enää ikinä piti noin kolme kuukautta, sitten olin jo pyytämässä kampaajalta vaaleita raitoja. :D Hauska projekti silti!
