27

Perjantaina käynnistynyt raskausviikko 27 on toistaiseksi tarjonnut melko epätasaista kyytiä. Tekisin tässä kohdassa varmaan makaaberin rinnastuksen ikävuoteen 27 liittyviin konnotaatioihin, jos taikauskoltani uskaltaisin. Joka tapauksessa tuntuu siltä, että kellontarkasti juuri perjantaina omaan raskaus ei ole sairaus mutta -listaani alkoi ilmestyä uusia kohtia raksittavaksi.

• Raskaus ei ole sairaus, mutta verenpaine/syke/mieliala heittelee sinne tänne. Kyllä.
• Raskaus ei ole sairaus, mutta niin vaan sitä ihminen järkyttyy pahasti traumatisoituu iäksi googlatessaan tai peiliin katsoessaan. Kyllä.
• Raskaus ei ole sairaus, mutta salilla saattaa saada itkukohtauksen radiossa soivan kappaleen ja omien heikentyneiden lihasvoimien aiheuttaman akuutin itsesäälin vuoksi. Kyllä.
• Raskaus ei ole sairaus, mutta silti ihminen soittaa nöyränä neuvolan puhelinpalveluun ehdottaakseen itselleen liikuntakieltoa (ei liity edelliseen vaan lähinnä listan kohtaan kaksi) (onneksi numerossa ei vastattu). Näin.

Tämä valitus kirjattiin ylös maaten sohvalla jalat seinällä. Asento auttaa sekä sykkeeseen, verenpaineeseen että kaikkiin uusiin noloihin vaivoihin, jotka voisi toimia ihan hyvänä seksivalistusmatskuna yläkoulussa. Mutta ei niin paljon valituksenaiheita ettei jotain iloistakin: melko täsmällisesti juuri perjantaina tyyppi kohdussani laittoi uuden vaihteen silmään. Tuntuu siltä, ettei se, entinen yöeläjä, nyt malttaisi olla hetkeäkään paikoillaan päivisinkään. Liike on aina hyvä, liikkeestä muistan senkin, että kyllä tässä lopulta jokin järki on. Ja että ikäväkin olotila on vahvasti väliaikainen.