Tavarataivas

Tänään se tapahtui: jouduin jättämään salitreenin kesken helvetillisten suonenvetojen takia. Joskus joulukuussa kuvittelin, että juuri tämä olisi pahinta, mitä seuraavien yhdeksän kuukauden aikana voi ylipäänsä tapahtua (poislukien synnytys) – siis joutua kohtaamaan ”silmästä silmään” oma fyysinen vajavaisuutensa ja heikoksi käyvä keho. Ja miltä se tuntui? Aika vähän yhtään miltään. Pakkasin kamani ja lähdin. Nyt on näin.

Kotona odotti kasa tuliaisia meille pariksi viikoksi asettuneelta vieraalta. Käykö tästä suurinpiirteinen selväksi se kulttuurinen erityispiirre, että eteläamerikkalaiset saattaa ehkä mahdollisesti rakastaa vauvoja? Ja olenko jo maininnut, ettei me itse olla ostettu tyypille vielä yhtikäs mitään?

No, jostain pitää aloittaa. Ja miksipä ei aloittaisi leopardikuvioisista kengistä koossa 15? <3