Norsu

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Tämä työelämä nimittäin: huomenna on mun vika päivä. Perjantaina kalenterissa lukee (tässä järjestyksessä) puhelinpalaveri pankin kanssa, Sandron lounas ja manikyyri (lol, sain lahjaksi). Tämä kaikki vieläpä yhteiskunnan rahoilla. Valtion kassasta. Veronmaksajien taskuista. Kyllä kelpaa!

No ei oikeasti kelpaa. Viime päivät on ollu aikamoista tuskaa. Mun jalat alkoi turvota joskus viime viikolla, eikä loppua näy. Nyt tilanne on edennyt pisteeseen, jossa turvotus yltää reisistä varpaisiin. En saa mun äitiysfarkkujani jalkaan, ja kengistä menee enää treenikengät. Turvokit on pinkeät, punaiset ja kovin kipeät. Kävin tänään salilla vaa’alla (taisin jo edellisessä postauksessa mainita, että uutisaiheet on varsin rajalliset täällä oman navan ympärillä). Painan hurjat kolme (!) kiloa enemmän kuin tasan viikko sitten. Koska paino ei voi edes raskaana nousta kolmen kilon viikkotahtia, on lukeman pakko olla lähes pelkkää turvotusta. Oon aika kiitollinen rutiinilääkäristä, joka mulla sattuu olemaan huomenna aamulla. Haluan kuulla ihmisen suusta, että kyllä, tämä kaikki on täysin normaalia, vaikka se ei siltä tunnukaan.

Todennäköisesti kuulen hänen suustaan myös, että sattuuko mun kehoni olemaan jo synnytysmoodissa. Eli onko paikat ns. aukeamaisillaan. Jännää. Kieltämättä synnytys pyörii mielessä usein, ainakin verrattuna siihen, ettei se noin kolmeenkymmeneen viikkoon pyörinyt juuri milloinkaan. Viikon verran on käynyt joka yö niin, että herään yön ekalle vessareissulleni kiitollisena siitä, ettei lapsivedet ole sinä yönä vielä loiskahtaneet. Siinä unenpöpperössä nimittäin tavaroiden pakkaaminen, taksin tilaaminen ja ovesta ulos lähteminen tuntuu ihan supervaivalloiselta ajatukselta.

Musta tuntuu, että joudun vielä tarkastelemaan ”supervaivalloisen” määritelmää uudestaan sitten kun se synnytys jonain yönä/päivänä oikeasti käynnistyy. Tälleen valveilla eli täysissä järjissä on nimittäin suht helppo veikata, että ei, synnytyksen vaivalloisin osuus ei ole puhelinsoitto Helsingin taksikeskukseen.  

Suhteet Oma elämä