Päivä vauvan kanssa
Nimimerkki Jup kommentoi edelliseen postaukseen osuvasti, että kodissa kodin tavalla. Milläs tavalla tässä kodissa sitten eletään? Nyt seuraa klassinen päivä bloggaajan kanssa -postaus, toki muodossa päivä vauvan kanssa!
Tämä on suhteellisen edustava esimerkki siitä, mitä ratoja pitkin Office baben päivät kulkevat. Päivä oli viime torstai, mutta oikeastaan se olisi voinut olla mikä tahansa muukin, ja lopputulos olisi silti näyttänyt suht samalta. Tyyppi on halunnut elää koko kymmenviikkoisen elämänsä jopa huvittavan säännöllistä elämää. Kehenköhän lie tullut jne. A:n isä kommentoi tuossa alkusyksystä kieltämättä kunnioitettavalla viiden vauvan kokemuksellaan, että kaksiviikkoisella ei todellakaan ole mitään rytmiä, kun me keulittiin tyttäremme saavutuksilla. Ok, sitten kyse on sattumasta, mutta about tällä kaavalla Office baben arki silloinkin rullasi.
Ja sitten asiaan! Päivä parikuisen vauvan kanssa kulkeepi tässä osoitteessa näin:
Klo 8.00 Vauva herää jokellellen. (Toivon, ettei tänne nyt eksy niiden Huutavien Koliikkivauvojen äitejä/isiä. Näin kavereiden kesken voin leuhkia, että kyllä, meidän laps’ tosiaan ”oppi” tuossa kolme viikkoa sitten nukkumaan yöt läpeensä heräämättä kertaakaan, ja heh heh, herää nykyään uuteen päivään söpösti jokellellen. Ällöttävää, eikös joo. <3 Pieni disclaimeri: jokeltelu saattaa hyvinkin kääntyä itkuksi muutamassa minuutissa, mutta kuitenkin.)
Klo 8–8.30 Vaipanvaihto ja aamupala. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että vauva on parikymmentä minuuttia imetyksessä eli rinnalla, kuten näissä äitiysblogeissa asia ilmaistaan. Minä juon toisella kädellä kahvia ja käännän Hesarin sivuja. Jollain raajalla syön myös lautasellisen puuroa. Kyllä, imetän ruokapöydässä. Kai niin tehdään muissakin ihan normaaleissa perheissä? Imetysetiketti on mulle oikeasti pieni mysteeri.
Klo 8.30–9.15 Vauvan leikkihetki. Tämä on yksi vauvan virkeimmistä hetkistä päivässä. Aamupalaa seuraa siis noin 45 minuuttia jokeltelua tai muuta tyytyväistä oleskelua esimerkiksi siinä vastasyntyneen tuolissa, joka sittenkin päädyttiin hankkimaan… Vauva saattaa myös kelliä selällään sängyllä. Homman nimi on joka tapauksessa se, että tyyppi jaksaa nyt kärsivällisesti ja tyytyväisenä katsella mobilea tai äitiään suoristamassa paniikissa tukkaansa tai sutimassa pikameikkiä naamaansa. (Useimmiten taidan täyttää tähän kellonaikaan tiskikoneen. Mutta miksihän itse asiassa aloin edes horista itsestäni?)
Klo 9.15 Väsyitku iskee. Leikkihetki päättyy kitinään: vauva alkaa nyt nukahtaa päivän ensimmäisille päikkäreilleen, mutta fiksuna tyttönä hän vastustaa unen tuloa joko pienellä kitinällä tai raivokkaalla pää punaisena -huudolla päivästä riippuen. Tällä kertaa se oli jälkimmäistä lajiketta ja kesti vartin verran.
Klo 9.30–10.30 Ekat päikkärit. Vauva nukkuu. Esimerkkipäivänä unta tuli palloon tunnin verran, joskus ekat päikkärit jää puoleen tuntiin. (Minä suoristan viimeistään nyt sen kuontaloni.) Herättyään vauva syö (ylläri) ja vauvan vaippa vaihdetaan (ylläri).
Klo 10.30–11.00 Vauvan pesu ja imetys. Pesu tehdään Kättäriltä saatuja kirjallisia ohjeita noudattaen: vauvan silmät, kasvot ja kaulapoimut pyyhitään märällä lapulla ja kuivataan huolella. Vauvan hiukset harjataan. (Juu, joka päivä. Lol.) Ihon kuiviin kohtiin voidaan levittää vauvaöljyä. Vauvalle puetaan päivävaatteet (muissa perheissä vauva puettiin varmaan jo aikapäiviä sitten, mutta täällä tuo hengailee yöppärissä kyllä ihan vakituiseen vielä tähän aikaan, jos siis ei olla lähdetty superaikaisin mihinkään).
Klo 11.00 Väsyitku 2 iskee. Vauvaa alkaa taas väsyttää, joten nyt seuraa päivän toinen tyytymättömyyden hetki. Vauva kitisee, ja kitinä loppuu kuin seinään siihen, kun hänet saa pudotettua kärryihinsä. Sinne vauvuli nukahtaa itsekseen, oli sitten kyseessä liikkuvat kiesit tai eteisessä paikoillaan seisovat.
Klo 11.30 Ulkoilu alkaa. Lähdemme yleensäkin, kuten myös esimerkkipäivänä lähdimme, ulkoilemaan puolilta päivin. Viimeistään siis. Ulkoilma on terveellistä, valistettiin niissä Kättärin kirjallisissa ohjeissa. No, tuo hengittelee enimmäkseen kahviloiden ja ravintoloiden sisäilmaa, sillä mulla on tapana käydä tässä vaiheessa päiväämme kodin ulkopuolella syömässä ja tavata siinä samalla ihmisiä tai tehdä pienesti työhommia. Palasin pari viikkoa sitten kevyesti työelämään ja aloin kirjoitella free-juttuja. Esimerkkipäivänä suorastaan multitaskasin: tein puhelinhaastattelua toisella kädellä ja toisella kauhoin lounasravintolan lounasta kitaani. Vauvalle ei ole niin väliä, mihin minä aikani käytän: tyyppi nimittäin nukkuu tässä välissä päivän pisimmät unosensa. Keskimäärin unta tulee kuuppaan kolme tuntia, mutta saattaapa tuo pudotella neljäkin yhteen pötköön. (Kyllä, tiedän olevani etuoikeutettu ja silleen.)
Klo 14.30 Vauva palaa kotiin. Joskus hän havahtuu unosiltaan heti, esimerkkipäivänä nukkui kärryissään eteisessä vielä puolisen tuntia.
Klo 15.00 Vauva herää. Sitten vauva syö. Sitten vaihdetaan vaippa. Sitten vauva syö vähän lisää. Yksi ”huono” puoli hyväunisessa skidissä on: sitten, kun se vihdoinkin herää, se syö aika pitkään. Yksi kaveri tätä kerran kommentoikin sanomalla, että hän luuli vauvojen ruokailun kestävän kymmenen minuuttia. Meidän lapsi saattaa syödä (tai siis OLLA RINNALLA, kuten piireissä sanotaan) ihan kevyesti puolikin tuntia, ja iltaisin se haluaa hengailla imetyksessä esimerkiksi tunnin tai kaksi pienin tauoin (no, ihan viimeaikoina iltaimetysajat on kyllä alkaneet onneksi lyhentyä). Kyse on neuvolantädin mukaan tankkauksesta: kun unet on pitkät, tyyppi ei muuten ehtisi saada päivän aikana tarpeeksi safkaa, jos ei sitten kerrankin hereillä ollessaan tankkaisi kunnolla eli pitkään ja hartaasti. Joka tapauksessa tähän iltapäivän imetys-/vaipanvaihto-/imetys”rumbaan” saattaa hulahtaa tunti, parikin.
Klo 16.30–17.00 Kummisedän yllätysvierailu. Esimerkkipäivänä Teppo tuli moikkaamaan vauvaa. Oikeammin hakemaan A:n lautapeli-iltaan. Vauva ehti vierailun aikana oksentaa kunnolla päälleen ja tehdä yhdet selkäkakat. Siispä ohjelmassa oli seurustelun ohella vaatteiden- ja vaipanvaihtoa.
Klo 17.30 Vauva lähtee iltakylään. Treffaamme E:n Töölönlahdella ja kävelemme kaupan kautta luokseen kylään. Muina päivinä tähän aikaan vauvan ohjelmassa saattaa olla iltahengailua A:n kanssa kotona (jos mä ”karkaan” jumppaan tai salille) tai sitten ihan vaan iltahengailua joko mun tai ihan koko perheen voimin kotosalla. Tähän noin kuuden maissa alkavaan iltahengailuun kuuluu joka tapauksessa olennaisena osana sylissä olo (tai sylittely, kuten äitiyshurupiireissä ilmaistaan). Pienempänä vauva iltahengaili kaikkein mieluiten imetyksessä eikä muusta viihdytyksestä ollut juuri apua, nyt putoilee muukin seurustelu. Iltahengailun aikana vauva ottaa nykyään pieniä vartin torkkuja silloin tällöin, mutta ei enää nuku tuntien iltapäikkäreitä, kuten pikkuvauvana. Esimerkkipäivänä iltaohjelmassa oli imetyksen lisäksi selkäkakka 2 -tilanteen hallintaa E:n tyylikkäässä kylppärissä (oli kuumottavaa, minun kannaltani siis).
Klo 20.00 Vauva alkaa valmistautua yöunille. Tai siis minä alan valmistella häntä. Esimerkkipäivänä suuntaamme kasin maissa kotiin (hups, saattoi mennä vähän myöhäiseksi, vai mitä pitäisi päätellä siitä, että lapsonen huutaa pää punaisena koko sporamatkan?). Muina päivinä vauva saattaa mennä nyt kylpyyn tai sitten jatkaa iltahengailuaan sylissä/imetyksessä, jos ohjelmassa ei ole mitään erityistä. Tähtäämme kuitenkin siihen, että vauva on sänkyvalmista kamaa eli ruokittu ja yöpuvussa ysiin mennessä. Tähtäämme myös siihen, että vauva nukahtaa itse omaan sänkyynsä (eikä siis vanhemman avustuksella eli syliin/imetykseen). Kummatkin tavoitteet on onnistuneet hienosti, vaikka itse kehunkin. Kaksi taikasanaa: pinnasänky ja kapalo. Ne toimivat tässä osoitteessa. Niinpä vauvan päivä päättyy söpönä kapalopötkylänä pötköttelyyn ja joko täysin hiljaiseen itsekseen nukahtamiseen (todennäköisyys 3/7) tai itkuiseen, pari/kolme/neljä vanhemman käyntiä vaativaan nukahtamiseen (todennäköisyys loput). Esimerkkipäivänä tilanne oli jälkimmäinen: kävin sylittelemässä ja nostamassa tuttia muistaakseni kolme kertaa. En/emme kuitenkaan erikseen päivystä pinniksen vieressä.
Klo 21.20. Vauva nukahtaa nyt. Esimerkkipäivänä tämä meni siis ihan mallikaasti. Toisinaan valveilla voi vierähtää kyllä kymppiinkin. Kauniita unia vauvunen!