Rytmi

Järkyttävin tieto tältä viikolta*: lapsellani on nyt päivärytmi. Vastahan se hedelmöittyi, kohta jo menee vanhainkotiin… Internetissä siis luki, että hän totta tosiaan ”elää” oman rytminsä mukaan tästä eteenpäin, minusta suuremmin piittaamatta. Erillistymis-yksilöitymiskehitys on alkanut: mä haluan herätä aamulla keittääkseni kahvia, hän yöllä potkiakseen mua sisäelimiini. Veikkaan, että tää on se perustaistelu, jota käymme hänen kanssa seuraavat vuosikymmenet ja joka aina vaan kerää uusia ilmenemismuotoja ytimensä päälle niin kuin suojahangella pyörivä lumipallo.

En muuten yhtään ihmettele sitä, että nekin, jotka eivät katoa äitiyden mustaan aukkoon, haluavat kuitenkin kirjoittaa aiheesta esseitä, kirjoja ja kolumneja. Onhan tää nyt mitä taloudellisin itsekeskeisyyden muoto: kirjoittaa muka jostain toisesta, vaikka oikeasti kirjoittaa itsestään.

————————-

*Nykyinen viikko on järjestyksessä 22. (Aleksille tiedoksi, että raskauden etenemistä lasketaan viikoissa, ja tavoite on päästä 40:ään). Toinen järkyttävä havainto viime päiviltä: yksinkertaisella yhtälökaavalla laskettuna mä olen siis viidennellä kuulla raskaana. Sain jopa raskaustodistuksen, jonka valtuuttamana voisin hakea vaikka jo nyt äitiyspäivärahaa ja pahvista ihmepakkausta pyörimään nurkkiin. Eilen perhevalmennuksessa tarjoiltiin yksi hyödyllinen tieto: ihmisen raskaus lasketaan ilman muuta täysiaikaiseksi, jos se on kestänyt esimerkiksi 37 viikkoa. Ihan kohtahan saa alkaa vetämään happea keuhkoihin ponnistuksia varten.