Lista
Raskaus on tehnyt entisestä nukkujasta valvojan. Tai oikeastaan heräilijän. Tänä aamuna syynä on helvetilliset suonenvedot. Toissa aamuna lonkkia särki. Luin Terveyskirjastosta artikkelin niiden löystymisen vaiheista (löytyy kohdasta symfyysikivut). Elämäni tähtihetkiä: artikkelissa ei sanottu, että kiristyykö ne sitten aikanaan jotenkin takaisin?
Sain kaverilta viikko pari sitten tällaisen listan. Sen nimi on Täydellinen lista. Siinä listataan kaikki lasta odottavan ihmisen pakolliset hankinnat. Sen on koonnut joku, joka on antanut sen jollekin, joka on antanut sen jollekin jne. kuten käsinkirjoitetuista kommenteista ja lisäyksistä näkyy.
Listaan liittyy kolme asiaa.
1. Oli kiva saada se paperisena käteen kaverilta. Olo on välillä ollut vähän, joskus paljonkin yksinäinen tämän raskaushommelin kanssa, kun kukaan superläheinen ei ole eikä ole ollut samassa tilanteessa. Listan luovutushetkeen liittyi mun päässä jopa jotain juhlallisuutta: kaveri oli juuri saanut oman vauvansa kun se droppasi paperin mulle. Sukupolvien ketju!
2. Sukupolvien ketju on oikeasti aika vittumainen juttu. Mua ei yhtään haittaa se, että alkuun ihailtavankin coolista äidistäni on alkanut pilkahdella tulevaa tyyppiä koskien sellainen vastaansanomaton, sisäänpäinkääntynyt innostus, jota en muista milloinkaan muulloin nähneeni. Ok, osta jotain kamaa jos haluat, ei se ole minulta pois (päinvastoin: se on minulle). Mutta hyvä äiti: kysy multa pliis puhelimessa jotain muutakin kuin että onko masu kasvanut.
Luin syksyllä yhdestä lehdestä yhden jutun, jossa toimittaja kirjoitti siitä, että haluaisi lapsia ollakseen läheisempi omien vanhempiensa kanssa. Se kuulosti minustakin ihan järkeenkäypältä ajatuskuviolta. Mutta raskaus ei tee läheiseksi, se tekee etäiseksi. Esimerkiksi mun ja äitini välissä on jälleen jotain, johon molemmat voi siirtää huomionsa toisen sijasta (itse asiassa jutun kirjoittanut toimittajakin päätyi lopulta siihen, että näihän hommassa varmaan oikeasti kävisi). Raskaus on metonymia: osa kokonaisuuden nimenä. Tuntuu siltä, että juuri äitini kirjoissa oon kutistunut vakavimmin käveleväksi masuksi. Joitain kuukausia sitten huomasin kuitenkin, että jotkut muutkin ihmiset, jotka ennen kysyivät multa tavatessa kategorisesti että miten töissä menee, on alkaneet korvata kysymyksen tiedustelemalla kategorisesti että miten oon voinut. Raskaus on metonymia.
3. Torstai-iltana olin lähdössä töistä 12-tuntisen työpäivän päätteeksi (kyllä, omissa kirjoissani oon vielä iloinen äänioikeutettu veronmaksaja). Äiti soitti ja kysyi, onko masu kasvanut. Sanoin, että töissä meni tänään pitkään. Äiti kysyi, että jaksoinko ihan hyvin vaikka olen raskaana. Sanoin joo ja kerroin, mitä kaikkea kiinnostavaa duunissa on vähän niinkun meneillään. Äiti kysyi, tuunko viikonloppuna käymään että hän voisi nähdä, onko masu kasvanut. Sanoin joo. Tulin kotiin. Täällä A luki Täydellistä listaa puhelimessa ääneen isälleen, joka oli soittanut (oikeasti aika pitkästä aikaa) – vain kysyäkseen, mitä hankintoja ollaan ajateltu tulevalle tyypille tehdä.
En nyt enää toista että mikä/mitä raskaus mielestäni on, vaikka kolmikerto onkin tehokas tehokeino.
Morsselsson kaverit!