Keltainen toukukuu

 

Apua, olen viimeksi kirjoittanut tänne blogiin maaliskuussa! Toukukuu lähenee jo loppuaan, pelottavaa kuinka nopeasti aika rientää. Toukokuu on kulunut pitkälti opintoja viimeistellessä. Kevät on ollut meikäläiselle raskain ja kiireisin pitkään aikaan: päälle ovat painaneet opettajaopinnot ja sen lisäksi on ollut vielä yritykseen liittyviä töitä (ja ihan palkkatöitäkin ) sekä tämän päälle vielä perhearki pyöritettävänä.

Koen hyvin herkkänä persoonana kaiken intensiivisesti ja ahdistun herkästi ylimääräisestä stressistä. Huomaan, että olen ollut kaukana omasta normaalista itsestäni ja uupumus oli tänä keväänä lähempänä kuin koskaan. Olin kyllä kuullut, että aineenopettajan pedagogiset opinnot ovat raskas rupeama, mutta en osannut ehkä kuvitella, että näin raskas. Kotona oleva uhmaikäinen ei varsinaisesti helpottanut taakkaa. Erityisherkkyys on muuten aihe, jota haluaisin käsitellä enemmänkin täällä blogissa. Opettajan työssä hektisessä koulumaailmassa sillä on hyvät ja huonot puolensa.

No, nyt on vihdoinkin aikaa hengähtää, vaikken varsinaisesti vielä lomalla olekaan. Olimme viikonloppuna  Keski-Suomessa minilomalla ja luin pitkästä aikaa kokonaisen kirjan. Kirjan, joka oli ihan puhdasta viihdettä eikä tenttikirjallisuutta. Sain taas kiinni lukemisesta ja nyt lukulistalla onkin vino pino kirjoja odottamassa. Yksi niistä on Michelle Obaman omaelämäkerta. Jostain syystä omaelämäkerrat kiinnostavat tällä hetkellä kovasti.

Suuri second hand -vaatteiden ystävä kun olen, kävin myös viime viikolla tutustumassa uuteen viehättävään liikkeeseen Turun keskustassa. Siitä ja toisesta (minulle) uudesta second hand -tuttavuudesta  tulossa  postaus piakkoin. Suunnitelmissa  täällä Turussa on lähipäivinä käydä tutustumassa ainakin paljon keskustelua herättäneeseen  Funikulaariin ja koeajaa sillä. En olekaan aikoihin ehtinyt käydä Kakolanmäellä. Kirjoitan varmasti aiheesta tänne blogiinkin kunhan vain suinkin ehdin.

 

Mukavaa helatorstaita,

Elina