Olemme lähdössä käymään Saksassa tällä viikolla, ja siitä inspiroituneena halusin kirjoittaa hieman kulttuurieroista. Meidän perheessä eletään nimittäin päivittäin kahden kulttuurin arkea. Mieheni on saksalainen, ja olemme tässä vuosien varrella panneet merkille useammankin hauskan eroavaisuuden suomalaisten ja saksalaisten tapojen välillä. Koska aihe kiinnostaa minua kovasti ja pohdin sitä usein, ajattelin listata alle muutaman kulttuurieron, jotka tulevat esille usein arkielämässä konkreettisella tasolla sekä meillä kotona että mieheni perheen luona Saksassa. En siis ole asunut Saksassa eikä minulla ei ole hyvin laajaa otosta käytettävissäni, joten joissain tapauksissa on varmasti kyse ihan perhekohtaisista jutuista. Saksassakin kun on paljon eroja jo pelkästään osavaltioiden välillä eikä voida puhua todellakaan mistään yhtenäiskulttuurista. Seuraavat ovat lähinnä omia kepeitä huomioitani, jotka pohjaan omiin havaintoihini ja keskusteluihimme. 

1. Makeaa aamupalalla. Mieheni rakastaa Nutellaa intohimoisesti, ja syö purkin tyhjäksi aina ennätysnopeasti. Aamupalaksi käyvät paahtoleipä, briossi tai croissantit Nutellalla. Minä en ole muutenkaan makean perään, mutta varsinkin aamiainen kuuluu olla ehdottomasti suolainen (jos edes syön sitä!). Uskallan väittää, että ns. suolainen aamupala on kyllä hyvin suomalainen juttu. Tosin nykyään kun vierailemme Saksassa, saatan syödä välillä itsekin Nutellaa aamupalaksi. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan.

2. Muut ruokailutottumukset. Mieheni rakastaa schnitzeliä eli viininleikettä yli kaiken. Minäkin pidän viininleikkeestä, mutta en suhtaudu siihen mitenkään intohimoisesti. Vaikka samantyyppistä ruokaa löytyy toki Suomestakin, tuntumani mukaan Saksassa schnitzel (mit Pommes, ranskalaisilla) on jotakin hyvin erityistä. Erityisen ilahtunut mieheni oli kerran, kun hän bongasi Suomessa hampurilaisen, jossa oli schnitzeliä välissä. 😀

3. Teetä vauvalle. Kun lapsemme oli vielä vauvaiässä, Saksassa vieraillessamme sain usein ehdotuksen juottaa hänelle teetä vatsavaivoihin. Koska imetin vielä tuolloin ja halusin noudattaa kirjaimellisesti suomalaisen neuvolan ohjeita, en tarttunut tähän neuvoon. Ehdottomuuttani asian suhteen ei ymmärretty ollenkaan. Käydessämme paikallisessa ruokakaupassa, huomasin, että hyllyt olivat täynnä vauvoille tarkoitettua teetä, joten Saksassa tämä on tosiaan iso juttu!

4. Keskustelukulttuuri. Minä olen suomalaiseen tapaan sovitteleva ja välttelen konflikteja viimeiseen asti. Mieheni taas rakastaa keskusteluja ja väittelyä ja häviänkin hänelle niissä lähes poikkeuksetta. Vieläkin välillä kun kuuntelen sivusta keskusteluja Saksassa, kuulostavat ne kovinkin agressiivisilta korviini. Kyse on kuulemma vain ihan normaalista keskustelusta.

5. Tiskiharja vs. tiskisieni. Mieheni valitsisi mieluummin sienen harjan sijaan, mutta käyttää kiltisti harjaa. Itse pidän tiskiharjaa jostain syystä hygieenisempänä vaihtoehtona. Kuivauskaappi on muuten hänen mielestään ihan mahtava keksintö!

6. Kohteliaisuusfraasit. Kun pyydän jotain, varsinkin ajatuksissani unohdan edelleen joskus sanoa please tai bitte, ja mieheni saattaa huomauttaa (kohteliaasti) tästä. Kohteliaisuusfraasit kun ovat Saksassa niin syvälle juurtuneita ja täällä ne opitaan lähinnä vieraiden kielten kautta. Bitte-sanan sanomatta jättäminen kuulostaa saksalaisen korvaan vähän tökeröltä, vaikka mieheni toki tietää, että suomen kielessä ei ole tälle suoraa vastinetta. Poikamme todennäköisesti oppii tämän minua paremmin 🙂

Onko teillä vastaavia kokemuksia?

Kesäistä viikkoa!

Elina