Kävin muutama viikko sitten tutustumassa villiyrttien saloihin. Aihe on kiinnostanut minua jo pitkään ja myös työni puolesta minun on hyödyllistä tietää niistä vähän.  Ja oli muuten kiva päästä hetkeksi pois kaupungin vilinästä maaseutumaiseen ympäristöön (Turun keskustasta vain 15 min bussimatkaan päähän). Kyseessä oli muutaman tunnin kurssi, jonka aluksi kävimme läpi joitakin perustietoja kotimaisista villiyrteistä ja niiden käytöstä ruuanvalmistuksessa. Sen jälkeen lähdimme kurssin vetäjän Virpin johdolla keräämään yrttejä ja valmistimme niistä porukalla herkullisen salaatin. Tässä muutamia mieleen jääneitä asioita:

– Yllätyin, kuinka paljon Suomen luonnosta löytyy syötäväksi kelpaavia villiyrttejä.

– Monia niitä saa säilöttyä esimerkiksi kuivaamalla tai pakastamalla.

– Kannattaa kerätä vain terveitä kasveja puhtaista paikoista (ainakin riittävän kaukaa autotiestä).

– Tunnistamisen kanssa saa olla tarkkana. Jos ei ole aivan varma niin parempi jättää keräämättä.

– Voikukan nuppuja voi paistaa pannulla!

– Villiyrttejä voi käyttää myös itse tehtyyn luonnonkosmetiikkaan.

– Puiden lehtiä ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Eikä tietenkään piha-alueilla mitään kasveja, mutta muuten pätevät toki jokamiehenoikeudet.

– Valkosipulia muistuttava litulaukka oli minulle uusi tuttavuus ja se oli meidän kurssilaisten ehdoton suosikki. Maku oli todellakin valkosipulimainen ja minulle suurena valkosipulin ystävänä se sopii paremmin kuin hyvin.

Minusta on aivan mahtavaa, että villiyrtit ovat tehneet paluun ja herättävät uudelleen kiinnostusta (en ainakaan itse muista lukeneeni niistä kuin vasta ihan viime aikoina). Ja miksi emme hyödyntäisi enemmän kotimaisia luonnossa kasvavia yrttejä? Tällä hetkellä säidenkin puolesta on mukava samoilla luonnossa ja etsiä sieltä aineksia vaikkapa salaattiin 🙂

Palaan aiheeseen kattavammin tuonnempana. Tässä vielä kuvasaldoa päivältä:

Ihanaa viikonloppua!

Elina