Ihanista lämpötiloista huolimatta kesän loppu lähestyy ja elokuukin on kohta ohi. Vietimme heinäkuun lopulla muutaman viikon mieheni kotimaassa Saksassa. Sen jälkeen olen aloittanut työt ja aika on mennyt totutellessa uuteen arkeen.

Tarkoitukseni on jo pitkään ollut kertoa teille enemmän mieheni kotikaupungista Essenistä, jossa käymme siis useamman kerran vuodessa. Suomalaisille ehkä hieman tuntemattomampi Essen sijaitsee Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa aivan Düsseldorfin, Kölnin ja Dortmundin läheisyydessä. Kyseinen osavaltio on Saksan väkirikkainta aluetta ja Essenissäkin on asukkaita lähes  600 000. Nordrhein-Westfalenissa varsinkin Ruhrin alue (Ruhrgebiet tai Ruhrpott) on ollut perinteisesti teollisuusaluetta ja entiset hiilikaivokset määrittävätkin edelleen vahvasti alueen kulttuuria ja identiteettiä, vieläpä hyvin mielenkiintoisella tavalla. Suomalaiselle hiilikaivokset ja niiden ympärille syntynyt kulttuuri tuntuivat varsinkin alkuksi erityisen vierailta, mutta uskon, että olen päässyt jo hiukan jyvälle mistä siinä kaikessa on kyse. Kirjoittelen aiheesta vielä enemmän kunhan ehdin.

Ohessa on kuvia Essenin Holsterhausenin kaupunginosasta, jossa kävimme katsomassa erästä suvun uutta tulokasta. Tykkään kovasti kaupunginosan vanhoista rakennuksista ja rauhaisasta tunnelmasta. Sillä voi olla tosin jotain tekemistä lämpötilojen kanssa, pääsimme nimittäin kokemaan Keski-Euroopan hirmuhelteet. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän siedän enää kuumaa säätä. Joinakin päivinä oli nimittäin niin kuuma, että ainoat mahdolliset paikat olla olivat kivitalon alakerta tai ilmastoitu auto. Ulkona oli sietämättömän kuuma, tuulenvirekin tuntui kuin hiustenkuivaajan puhallukselta. Vähän päälle parikymmentä astetta on minulle se ideaali lämpötila. Kaikesta huolimatta loma Saksassa oli onnistunut, ehdimme käydä mm. Kölnissä ja Düsseldorfissa, sukuloida, nähdä kavereita ja ihan vaan ottaa rennosti hektisen kevään päätteeksi.

Ihanaa sunnuntaita,

Elina

Auf Deutsch: Wir haben Essen, die Heimatstadt meines Mannes, besucht. Anbei ein paar Fotos aus Holsterhausen. Das Wetter war toll, aber einige Tage waren viel zu heiß für mich…

Olen muutaman viime vuoden aikana (eli lapseni syntymän jälkeen) harrastanut pääasiassa hyötyliikuntaa ja kaikki tavoitteellinen liikkuminen ja lihaskuntoharjoittelu on ollut hyvin vähäistä. Olen kokeillut kaikenlaisia lajeja, mutta jooga on ainoana pysynyt jo vuosikausia matkassa. Varsinkin astangajooga on mieleeni, koska se on hyvin fyysistä ja sillä saa kohotettua myös lihaskuntoa. Joogassa inspiroi lisäksi se, että jo muutaman viikon säännöllisen harjoittelun jälkeen huomaa kehitystä omassa kestävyydessä ja taidoissa. Mitä en edelleenkään täysin hallitse on keskittyminen ja se pään tyhjentäminen täysin arkisista ajatuksista. Toisaalta jooga korostaa armollisuutta itseään kohtaan, joten tästäkään ei pitäisi ottaa turhaa stressiä.

Joogaaminen saleilla ei ole harrastuksena halvimmasta päästä, ja siksi esimerkiksi suosikkini hot jooga on jäänyt vähemmälle. Mutta nyt kun opiskelujen loputtua taloudellinen tilanne on vaihteeksi kohentumassa, aion kyllä ostaa syksyllä kortin joogasalille ja panostaa taas liikuntaan ja oman kehoni ja mieleni hellimiseen.

Syksyä odotellessa huomasin, että naapurustossamme järjestetään kesän ajan pihajoogaa, joten olen käynyt epäsäännölisen säännöllisesti treenailemassa aina kuin vain suinkin pääsen. Ohjaaja on aivan mahtava ja kyseinen pihajooga sopii mainiosti aloittelijoillekin. Olo treenin päätyttyä on aivan mahtava, suosittelen lämpimästi!

Pihajoogaa osoitteessa Ratapihankatu 43-45 (sisäpihalla) elokuun loppuun saakka.

Ti ja to klo 17.30.-19.00.

Säävaraus

Täältä lisää tietoa: https://www.facebook.com/OnniHelsinki/

Helteistä heinäkuuta,

Elina

Ich mache gerne Joga. Hier in Turku gibt es im Sommer auch Gartenjoga, sogar bei uns im Vorgarten gibt eine Nachbarin zwei mal pro Woche Unterricht. Joga draussen zu machen ist eine schöne Abwechslung und gefällt mir sehr gut.