Puoli vuotta laskettuun aikaan

Minun piti kirjoittaa tämä postaus pari päivää sitten, kun laskettuun aikaan oli puoli vuotta, mutta sinä päivänä ripustin pyykit kuivumaan.

 

Tämä kertonee jotain tämän hetken tilastani: ensimmäiset kolme kuukautta voin pahoin ja oksentelin eikä pyykkien ripustaminen olisi tullut kysymykseenkään, mutta nyt kun ensimmäinen kolmannes on selätetty, pahoinvointikin on jo alkanut helpottaa. Ei ihan kokonaan, mutta niin, että voin jo ripustaa pyykkejä, syödä salaattia, avata jääkaapin tai olla samassa huoneessa, kun joku muu syö esimerkiksi lasagnea.

 

Väsymys sen sijaan on aika hurja. Menen joka ilta nukkumaan iltakahdeksan jälkeen, koska silmät eivät vain pysy auki. Kirjapinossa on monta kirjaa odottamassa ahkeraa ja jaksavaa lukijaa, mutta tällä hetkellä flunssainen miespoloni joutuu lukemaan minulle iltaisin ääneen, koska en itse jaksa. Minulla voi päivässä olla yksi asia hoidettavana (lapsen hammaslääkäri, oma ratsastustunti, se pyykkien ripustaminen…), enempään en juuri kykene.

 

Jotta tämä ei olisi pelkkä valitusvirsi, kerron, mitä kaikkea kivaa tämä blogi tulee pitämään sisällään. Todennäköisesti tätä ei jaksa lukea muut kuin perheenjäseneni ja ystäväni ja ne, jotka pakotan lukemaan ”kaikki mielenkiintoiset ja kivat kirjoitukseni”, mutta mikäli tänne eksyy joku pienen vauvan vanhempi tai lasta odottava, täältä voinee saada vinkkejä, vertaistukea tai ainakin hyvät naurut. Tarkoituksenani on kirjoittaa ensin raskausajasta kahden kouluikäisen lapsen, ensimmäistä kertaa isäksi tulevan miehen ja vaihtelevan eläinlauman kanssa ja myöhemmin uusioperheemme arjesta.

 

Seuraavassa postauksessa esittellen teille ensimmäiset hankinnat tulevalle vauvalle, kunhan olen kykenevä kuvaamaan ne ja vielä laittamaan kuvat koneelle. Tähän voi mennä pari päivää – riippuen siitä, milloin pesen seuraavaksi pyykkiä tai käyn ratsastamassa.

 

Ensimmäisen blogikirjoitukseni loppuun olisin halunnut kirjoittaa jotain mieleenpainuvaa ja nasevan hauskaa, mutta juuri nyt ei tule mitään mieleen. Päässä soi vain Olavi Uusivirran Tanssit vaikka et osaa, joten kuunnelkaahan vaikka sitä. Tervetuloa mukaan odotukseen!

 

PS. Koska hankin uuden tietokoneen pari päivää sitten, puolisoni on ehkä siirtänyt kaikki kuvat tälle uudelle läppärille mutta en vain löydä niitä, joten ensimmäinen postaus julkaistaan (toistaiseksi) ilman kuvia. Höh!

perhe raskaus-ja-synnytys vanhemmuus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *