Kuka olen?

Moikka, tervetuloa mun blogiini!

Ihan ensimmäisenä on varmaan tärkeintä esitellä itseni. Olen Enni, 18-vuotias tyttö Itä-Suomesta. Asun kirjaimellisesti keskellä ei mitään, noin tunnin matkan päässä Kuopiosta. Mun perheeseeni kuuluu äiti, isä sekä sisko- ja velipuoli. Mä myös seurustelen, joten lasketaan hänetkin mukaan perheeseen! Eikä saa unohtaa meidän koiraa, Nasua!

Nasu on kohta 10 – vuotias Mittelspitz.

Mun harrastuksiini kuuluu lentopallo ja kuntosali. Nuorempana soitin monta vuotta viulua, mutta se sitten jäi kun kaikki muu alkoi kiinnostaa enemmän. Nykyään kyllä soittelen bassoa ja koskettimia. Olin myös pitkään vannoutunut heppatyttö (oon ehkä vähän edelleen). En oo pitkään aikaan ratsastanu, mutta melkein aina sinne tallille tekis mieli. Kaikki muu tuntuu vievän aikaa, eikä heppaharrastukselle tunnu just nyt olevan energiaa.

Sylvi oli mun pitkäaikanen vuokraponi, joka oli pippurinen, mutta yksinkertasesti paras! Sylvin myynnin jälkeen mun into heppailuun vähän lopahti, jonka vuoksi taukoa on jatkunut pitkään muutamaa satunnaista heppailua lukuun ottamatta. Heppailusta voin postauksia kirjottaa, kun niistä riittää sanottavaa varmaan kymmeneenkin postaukseen.

Mun elämä pyörii tällä hetkellä lukion ympärillä. Syksyn yo- kokeet vei voimia monelta kuukaudelta, mutta nyt ne on viimein saavutettu takas. Ja mitä varten? No kevään yo- kokeita tietenkin! Oon tähän mennessä kirjottanu psykan (C), enkun (B) ja terveystiedon (L). Edessä ois vielä äidinkieli, matematiikka ja ruotsi. Motivaatio on vielä vähän hukassa lukemista varten, kun mun lukujärjestys on näyttäny viimesen kuukauden melkein tyhjältä. Pakolliset kurssit on käyty, ja nyt ois vielä muutama syventävä. Helmikuussa mun ”oikee” koulu oikeestaan jo loppuu, kun penkkareiden jälkeen jäädään lukulomalle. Toivottavasti ens keväänä saa painaa lakin päähän ja suunnata kohti yliopistoa! Lukiostakin tulee varmasti postausta, ehkä voisin kirjottaa vinkkejä yo-kirjotuksiin ja muutenkin lukioelämään.

Lähitulevaisuuden tähtäimessä on tällä hetkellä joulu, uusi vuosi, penkkarit, yo:t sekä valmistuminen. Meidän perheen jouluperinteet ei oo kovin kummosia, mutta mä rakastan yhdessä oloa ja sitä tunnetta, mikä joulusta tulee. Uutena vuotena ollaan kavereiden kanssa menossa juhlimaan. Penkkarit tosiaan lähettää meidät lukulomalle, mutta ennen sitä toki täytyy pitää penkkareiden jatkot. Toivotaan, että valmistumisen jälkeen pääsen yliopistoon, mutta vielä en uskalla haaveilla niin pitkälle.

No, mistä mun blogin nimi sitten tulee. Mietin pitkään sopivaa nimeä, mutta en oikein osannu kuvata sisälläni tuntuvaa kuohuntaa. Sitten keksin ”Oikeesti aikuinen?” , ja se tuntu just oikeelta. Mä siis täytin muutama kuukausi sitten 18- vuotta, ja siinä vaiheessa piti tosiaan hetkeksi pysähtyä ja miettiä : ”Mä nyt sitten oon aikuinen.” Siltä se ei tosiaankaan tunnu, ja sen takia kyseenalaistan tätä tosi paljon. En osaa kuvitella itteeni vielä asumaan yksin tai hoitamaan yksin mun tärkeet asiat. Elän tällä hetkellä pientä kriisin aikaa, niin koulun kun ihan vaan tulevaisuudenkin takia. Toivon että tää vielä selviää, ja ajattelin että miksipä en purkaisi mun ajatuksia blogiin. Blogin kirjottaminen on aina ollut pieni haave takaraivossa, mutta koskaan se ei oo tuntunut oikeelta. Nyt mä kuitenkin päätin vaan avata läppärin ja alottaa kirjottamisen.

Tässä mä olen pähkinänkuoressa. Koitin pitää tän postauksen tosi lyhyenä, mutta laajana. Ehkä joku sai kiinni, jos ei nii lukemalla selviää lisää! ;) Mun blogissa tuun kertoo tosi arkipäiväsiä asioita mun elämästä ja toivottavasti myös jotain juttuja jotka lukijoita vois kiinnostaa! Seuraavaa julkaisua odotellessa käy kurkkaa mun instagram, nimimerkki löytyy kuvan alapuolelta!  Moikka <3

instagram: @ennineea_

Perhe Oma elämä Opiskelu